Tyypillinen-/ myöhäiskampakeraaminen asuinpaikka, joka sijaitsee Shemeikankujan lounaispäässä, pientalotonttien alueella, reilu 100 m Mätäjoesta koilliseen, lounaaseen laskevalla, pienellä mäenniemekkeellä. Maapohja paikalla on mullansekaista hiekkaa ja löytöjä on tehty pientaloalueen länsipuolella olleelta pellolta, mutta varsinainen asuinpaikka vaikuttaa sijaitsevan Shemeikankuja 3:n pientalotontilla.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1961 ja tarkastettiin vuoden 1962 inventoinnissa. Pientalotontin länsipuolella olleen pellon reunasta löytyi tuolloin mm. piinuolenkärki ja myöhäiskampakeraamiselle ajalle ajoittuvia saviastianpaloja (KM 15147: 1–3, KM 15407: 1–3, KM 15779: 1–2). Perunapellolla olleen löytökohdan korkeus merenpinnasta on noin 22 m.
Vuonna 1977 Lea Väkeväinen suoritti kohteen länsipuolella sijaitsevalla peltoalueella, korkeudella 20 m mpy, koekaivauksen, koska paikalle suunniteltiin kävely- ja pyörätietä. Kaivauksissa tehtiin viisi koekuoppaa, eikä niistä saatu viitteitä asuinpaikasta tai mitään esinelöytöjä.
Vuonna 1981 asuinpaikkaa tutkittiin jälleen arkeologisin kaivauksin. Kaivauspaikka sijaitsi asuinpaikan lounaisosassa, Mätäjokeen viettävän mäentörmän reunalla, noin korkeudella 25 m mpy. Paikalta saatiin sekoittuneesta maasta talteen kivikirveen katkelma, kvartsi- ja kivilaji-iskoksia ja myöhempää kampakeramiikkaa (KM 37293:394–413). Vaikutti siltä, että asuinpaikka oli ollut aikoinaan kaivausalueen kohdalla, mutta kulttuurikerrokset ja mahdolliset rakenteet tuhoutuneet.
Asuinpaikan kohdalla olevilla pientalotonteilla on rakennuskantaa uudistettu vielä 1990- ja 2000-luvuilla. Maan alla saattaa silti olla edelleen asuinpaikkaan liittyviä kulttuurikerroksia tai löytöjä. |