Paikalla on kivirakenteita, joita on kutsuttu aikaisemmin röykkiöiksi, mutta ne ovat 2024 tarkentuneen tiedon mukaan tulisijojen jäänteitä. Rakenteet sijaitsevat Summasjärven länsirannalla alavan niemen tyveltä länteen ja luoteeseen nousevassa moreenimaastossa. Alue on kesämökin pihamaata, jota juurikaan ei ole muokattu. Röykkiö A sijaitsee rantasaunan pohjoispuolella ja röykkiö B edellisestä 20 m luoteeseen ja kesämökistä 20 m etelään.
Vuoden 2024 inventoinnissa rakenteille mitattiin yksittäiset koordinaatit. Ne ovat alakohteina. Samassa yhteydessä myös tiedot kohteen lajista, ajoituksesta ja rajauksesta tarkentuivat. Röykkiö A on pyöreä, halkaisijaltaan 4 m ja korkeudeltaan 0,5 m. Röykkiö B on pyöreä ja matala, halkaisijaltaan 3,5 m ja korkeudeltaan 0,3 m. Röykkiön B länsilaidalla tulkittiin 1988 olevan röykkiö C, mutta vuoden 2024 inventoinnissa se todettiin luonnolliseksi kivikoksi. Tästä 5 m koilliseen oli 1988 tulkittu olevan neljäs röykkiö D, joka koostuu pääasiassa palaneista kivistä. Vuoden 2024 inventoinnin perusteella tämä yhdistettiin röykkiöön B liittyväksi.
Röykkiöitä ja niiden ympäristöä on tutkittu kaivauksin (1988 ja 1994) ja löytöinä on saatu talteen mm. ruodolliset keihäänkärki ja nuolenkärki, pronssinen riipus, rautaesineitä, kuparipellin kappaleita, pieniä kuparirenkaita, pisara sulanutta tinaa, hiomakiviä, tuluspiitä, palanutta luuta, kvartsia, sarviesineitä. Yhdestä röykkiöstä tehty hiiliajoitus on rautakautinen, viikinki-ristiretkiaikainen (Hel-2910, 990 +/- 110 BP). Kaivauksissa on löytynyt selvästi myös runsaasti kvartsi-iskoksia ja -esineitä josta osa on sälemäistä materiaalia, jonka voi olettaa ajoittuvan typologisin perustein mesoliittiseen aikaan.
Röykkiön B tutki Sepänmaa vuonna 1988 jolloin se paljastui kumpumaiseksi tulisijaksi. Vuoden 2024 inventoinnin perusteella Sepänmaa toteaa, että kohteen muutkaan röykkiöiksi tulkitut rakenteet eivät ole hautaröykkiöitä, vaan nuoremman rautakauden ja keskiajan eränkäyntiin liittyvien tulisijojen jäänteitä. Sepänmaa myös huomauttaa, että vuosien 1988 ja 1994 tutkimuksissa on tutkittu vain tulisijoja, ei rakennusten pohjia. Arkeologista potentiaalia on siis edelleen paljonkin. |