Kohde sijaitsee Kilpisjärven koillispuolella. Alue muodostuu Čáhkáljohkan eteläpuolella olevan pienemmän puron eteläisemmän haaran rantamaisemasta. Siihen kuuluu loivasti länttä kohti laskeva kivikkoinen rinne, mäki, kalliota ja puroa ympäröivää kosteikkoa. Kosteikon ja kivikon keskellä on matala hiekkainen noin 50 m pitkä ja 20 m leveä kumpare. Puusto on harvahkoa tunturikoivikkoa, aluskasvillisuus variksenmarjaa, puolukkaa ja poronjäkälää.
Muinaisjäännös muodostuu pesäkkeisistä löytökohdista, joista runsaslöytöisin on matalan kumpareen itäpäässä. Siellä löydöt ovat kvartsiittia, mutta länsipäässä myös kvartsia. Löytöjen joukossa on myös esineitä. Länsipäässä havaittiin myös tulen rapauttamia kiviä ja punertavaa hiekkaa. Itäpäässäkin oli punertavaksi värjäytynyttä maata.
Nils-Henrik ja Samuel Valkeapää olivat löytäneet 26.8.1998 paikalta kvartsiitti-iskoksia ja -esineen teelmän. Löytöpaikka sijaitsi kuitenkin inventoinnissa oppaana olleen Nils-Henrik Valkeapään mukaan kumpareen pohjoispuolella kivikkoisemmassa ja kosteammassa maastossa. Hän ei kuitenkaan enää tunnistanut paikkaa, koska siellä oli käännelty kiviä ja tasoitettu maata moottorikelkkareitin perustusta varten. Valkeapään mukaan inventoinnissa löytyneet kohteet olivat eri paikassa. Aiemmin löytynyt esine (KM 30908:1) oli poimittu vieressä olevan korkean mäen länsipuolelta. Paikalla ei kuitenkaan havaittu mitään muinaisjäännökseen viittaavaa.
Vuoden 2008 inventoinnissa noin 50 m itäkaakkoon aiemmin annetuista koordinaateista todettiin aiempaa kuvausta vastaava paikka, jossa havaittiin kolme erillistä kvartsiitti-iskosten löytöaluetta. Näistä keskimmäinen on annetun pääkoordinaatin paikalla, toinen siitä 5 m koilliseen ja kolmas noin 10 m etelään. Polku-uralla havaittiin myös punaiseksi värjäytynyttä maata noin 70 x 30 cm alueella. Paikka on matalien kumpareiden aluetta matalassa laaksossa ja polku-uran sekä maastomönkijöiden vuoksi kulutukselle alttiina.
Vuoden 2010 inventoinnissa maaston kuluneen lisää polun kohdalla kohteen koillispäässä, jossa löydettiin kvartsiittinen keihäänkärki.
Kohde Čáhkáljohka etelä 2 on suorakaiteen muotoinen liesilatomus, joka on kohteesta 1 vajaat 100 m länteen, puron itäisen ja läntisen haaran välillä, noin 40 m läntisemmästä haarasta itään, tasaisella ja kivisellä alueella. Se lienee yksittäisen kotasijan paikka (ks. alakohteet). |
tillbaka
Koordinater
MV/141/05.04.01.00/2021 ENONTEKIÖ, Esihistoriallisen ja historiallisen ajan saamelaisten poronhoitokohteiden kartoitus sekä ajoitus- ja maaperänäytteiden otto 2019. Tutkimusraportti.