Sijaintipaikka on Hankoniemen itäpuolella Storfjärdenillä Koverharin edustalla Syndalsholmenista luoteeseen.
Paikalla on puurunkoisen tasasaumaisen purjealuksen 24 metriä pitkä ja keskilaivan kohdalla 7,2 metriä leveä hylky. Hylyn korkeus pohjasta on perässä 2,65 metriä ja keulassa 1,65 metriä. Hylky makaa kölillään paapuurin puolelle kallistuneena siten, että keula on etelässä ja perä pohjoisessa. Styyrpuurin puolen kylki on repeytynyt irti kölistä ja kahdesta päällekkäisestä puusta koottu köli on vääntynyt osittain ulospäin hylystä styyrpuurin puolelle. Paapuurin kylki on paremmin säilynyt. Kansi kansipalkkeineen puuttuu. 25 cm:n levyinen yläosastaan katkennut peräranka on paikoillaan, mutta peräsin puuttuu. Perärangan säilyneen osan korkeus on 240 cm. Aluksessa on ollut peräpeili. Keula on revennyt auki ja keularanka on pudonnut hylyn styyrpuurin puolelle kahden metrin päähän hylystä. Keularangan lähellä 3,5 metriä styyrpuurin kyljen ulkopuolella on ankkuri, jonka pituus on 1,65 metriä. 5,6 metrin päässä keulasta on lattaraudalla vahvistettu keulamaston mastonkenkä, jonka sisämitta on 25 x 26 cm. Sikokölissä 7-8 metrin päässä perästä on perämaston mastonkenkää varten tehty tasainen muuta sikoköliä korkeampi kohta, mutta mastonkenkä puuttuu. Alus on rakennettu parikaarille. Kylkilautojen leveys on noin 16 cm ja paksuus 7,6 - 8 cm. Sisälaudoituksen laudat ovat leveydeltään 20 - 22 cm. Paapuurin kyljessä on rustirautoja. Hylyn keskiosassa on kalkkihiekkatiiliä. Viitteitä koneesta ei ole.
Alus on ollut järeä raskaan lastin kuljettamiseen tarkoitettu havupuurunkoinen kaksimastoinen kaljaasi, jota on mahdollisesti käytetty hylyn sijaintipaikan lähellä olleen Silicium -tiilitehtaan tuotteiden kuljetuksiin. Se saattaa olla puolikansikaljaasi, jonka keskilaivassa on ollut kannetonta ruumatilaa. Aluksesta on ilmeisesti otettu talteen kaikki käyttökelpoinen ennen kuin se on hylätty käyttöikänsä lopussa.
Storfjärden on merkitty satamapaikaksi mm. Strömcronan vuoden 1723 karttaan ja Gustav af Klintin vuoden 1809 karttaan. Suuren Pohjan sodan aikana kesä-heinäkuussa 1714 Venäjän kaleerilaivasto käytti Storfjärdenin aluetta ankkuripaikkanaan. Koverharissa on sijainnut Syndalenin tila, joka näkyy 1800-luvun jälkipuolen ja 1900-luvun alun kartoissa. Raaseporin kihlakunnan kartassa 1905-1906 näkyy tilan lähellä Siliciumin tiilitehdas. Tiilitehtaan perustamisajankohdasta ei ole tietoa, mutta tehdas toimi ilmeisesti vuoteen 1914 tai 1918 saakka. Koverharin terästehdas oli toiminnassa 1961-2012.
Hylky löytyi Merenkulkulaitoksen luotauksissa 2007. Museovirasto teki Innofocuksen tutkimussukeltajakurssin kanssa tarkistussukelluksen hylylle 22.7.2008. Hylky tutkittiin Koverharin sataman kehittämishankkeen yhteydessä 2017 (SubZone Oy).
Vuonna 2021 hylystä saatiin dendrokronologinen ajoitus, jonka perusteella aluksen rakentamiseen käytetty mänty on kaadettu aikaisintaan vuonna 1881. |
tillbaka
Koordinater
MV/139/05.02.01/2017 HANKO, Koverharin sataman laajentamista koskeva YVA-ohjelma