Hylyllä sukeltamiseen tarvitaan Puolustusvoimien (Sotamuseo) lupa. Hylky on aluevalvontalain mukaisella suoja-alueella, joten lisäksi tarvitaan suoja-aluelupa Merivoimilta.
Hylky sijaitsee noin 1,3 km Örön eteläkärjestä lounaaseen Söderdjupetin alueella.
Rautarunkoisen miinalaiva Ladogan hylky. Keula on painunut savipohjaan. Alus oli noin 100 metriä pitkä ja 16 metriä leveä. Hylyn lähellä sen paapuurin puolella on noin 12 metriä pitkän apuveneen/höyryparkassin hylky.
Ladoga oli alunperin panssarifregatti Minin, joka rakennettiin Pietarissa 1860-1870-luvuilla Venäjän laivastolle. Se oli nk. välikauden alus, joka oli varustettu sekä purjealuksen takilalla että höyrykoneella. Minin purjehti laajasti maailman merillä 1892 asti, minkä jälkeen se muutettiin tykistökoululaivaksi ja se siirtyi Itämeren purjehdukseen. 1909 alus muutettiin miinalaivaksi ja nimi vaihdettiin Ladogaksi. Aseistusta kevennettiin, takila poistettiin ja koneisto uusittiin. Ruumaan mahtui 1000 miinaa. Ladoga osallistui miinoitteiden laskuun Suomenlahden poikki. Ladoga osui saksalaisen UC-4 sukellusveneen laskemaan miinaan elokuussa 1915 lähellä tukikohtaansa Örötä. Alus sai vakavia vaurioita ja sitä alettiin hinata, jottei se uppoaisi väylälle. Alus upposi kesken hinauksen. 1920-luvulla hylystä nostettiin kaksi tykkiä. Hylky unohtui. Hylkyn paikansi uudestaan 1975 Marlin Club ry.
Hylyn tutkimukset alkoivat vuonna 1976 Sotamuseon johdolla yhdessä Museoviraston kanssa, ja mukana oli myös Merivoimien Sukeltajakurssi. Em. vuonna nostettiin esineitä, jotka konservoitiin Sotamuseon kokoelmiin. Tutkimuksia jatkettiin ainakin vuosina 1977, 1978 ja 1979 lähinnä Marlin Clubin toimesta sekä 1980-luvun alkuvuosina. Näistä ei kuitenkaan ole säilynyt raportteja. Heti hylyn löytymisen jälkeen Sotamuseon johtaja Markku Melkko alkoi selvittää alustyypin historiaa, kirjoitti aiheesta ja antoi lehtihaastatteluja. Vuonna 1977 Sotamuseossa järjestettiin Ladogasta kertova näyttely. Seuraavina vuosikymmeninä tehdyt tutkimukset olivat lähinnä hylyn kunnon tarkkailua sekä rungon osien ja yksityiskohtien dokumentointia. Myös Ladogan vierellä olevaa höyryparkassia dokumentoitiin. Hylyn dokumentointia ovat 1990- ja 2000-luvuilla tehneet ainakin Sotahylkyjen tutkimusryhmä (Reima Räty), Saaristomeren Meriarkeologinen Seura (Erkki Talvela) ja Merivoimat (Saaristomeren Meripuolustusalue, Veli-Pekka Paatero). Osassa on ollut mukana Forum Marinum ehdottamassa dokumentoitavia hylyn alueita ja yksityiskohtia. 2010–2020 välisenä aikana kymmenet sukeltajaryhmät ovat kirjanneet satunnaisia havaintojaan sekä antaneet ottamiaan kuvia Sotamuseon käyttöön. Hylky on selkeästi kulunut vuosikymmenten aikana. Luonnollisen kulumisen lisäksi ongelmiksi on jo kauan nähty ankkuroituminen; esimerkiksi 1990-luvun alussa mainitaan vaurioista, jotka ovat mahdollisesti huolimattoman ankkuroinnin seurausta. Myös köysien kiinnittäminen rakenteisiin on ollut vahingollista.
Hylky on aktiivisen sukellusharrastuksen kohteena. |
tillbaka
Koordinater