Metallinilmaisinharrastajat löysivät kesällä 2026 vanhalta pellolta ja viereiseltä alueelta myöhäisrautakautisen rannerenkaan katkelman ja e-tyypin keihäänkärjen. Viranomaisille tiedoksi Ilppari ILM42539.
Löytöalue tarkastettiin elokuussa 2026. Vielä 1948 esinelöytöjen alue toimi peltona ja sen itäpuolinen alue näyttäisi toimineen metsälaitumena (alueita erotti piikkilanka-aita). Nykyisin koko alue on lehtipuuvaltaista sekametsää ja pahoin vesakoitunut, mikä vaikeutti tarkastusta. Ilmoitettujen esinelöytöjöpaikoille tehtiin lapionpistot. Lisäksi löytöpaikkojen ympäristö käytiin läpi kairaten (noin 5 - 10 m välein), pintahavainnoiden ja metallinilmaisimilla. Tarkastuksessa metallinilmaisimilla havaittujen esineiden löytöpaikoille tehtiin myös lapionpistot. Lapionpistojen maa-aines seulottiin käsiseulalla (silmäkoko 5 x 5 mm). Länsipuolisella alueella todettiin tarkastuksessa maannoksen vastaavan historiallisten ilmavalokuvien informaatiota: noin 25 cm peltomultakerros, jonka alta todettiin vaalean ruskea, puhdas hiekka. Havaintoja kiinteästä muinaisjäännöksestä ei tehty. Myöskään vanhalta metsä/metsälaidunalueelta ei tehty havaintoja kiinteästä muinaisjäännöksestä, ohuen karikkeen alta todettiin paikoin sekoittunut ruskeahko hiekka, jonka joukossa oli yksittäisiä pieniä kiviä. Metallinilmaisimella löydettiin pääosin modernia metalliroskaa (piikkilankaa, metallisilppua, pellinkappaleita jne.), mutta myös kaksi pientä puukonkärkeä ja viikinkiajalle ajoittuva rannerenkaan katkelma, jotka otettiin talteen kilikellon kielen/tiukun ohella.
Tarkastuksessa havaittiin esinelöytöjen jakaantuvan matalan, halkaisijaltaan noin 20 m laajuisen kumpareen ympäristöön. Kumpare sijaitsee vanhan peltoalueen reunassa, metsän/metsälaitumen puolella ja on kaiveltu täyteen muutaman metrin kokoisia pyöreähköjä kuoppia. Yksi suurempi pitkulainen kaivanto halkoo kumparetta sen kaakkoispuolella. Kuopanteista ei havaittu hiilihautoihin viittaavaa hiiltä/nokista maannosta. On mahdollista, että ainakin osa kaivannonnoista on vanhoja nauriskuoppia, mutta osa niistä vaikuttaisi olevan selkeästi myöhempiä, esim. kotitarvehiekanottoon liittyviä. On mahdollista, että kumpareella on sijainnut pienialainen kalmisto, josta myöhemmän kaivelun seurauksena esineitä on levinnyt sen ympäristöön. Jos maankäyttö alueella muuttuu, on löytöalueen suojelustatus ja funktio syytä tutkia perusteellisemmin kuin löytötarkastuksessa oli mahdollista suorittaa. |