Rymättylän myllyistä on yksi maininta keskiaikaisissa lähteissä ja se koskee juuri Kauppilan Myllyojan vesimyllyä. Vuonna 1521 laamanni Henrik Steninpoika osti kyseisen myllyn ja lahjoitti sen Rymättylän pappilalle. Myllyojan varrella on saattanut olla useampikin mylly eri aikoina, mutta ensimmäinen kartalla näkyvä on kuitenkin Kauppilan ja Taipaleen kylien vuoden 1765 rajankäyntikartassa, jossa se esitetään rakennussymbolina, johon liittyy teksti ”Kaupila watten qvarn”. Vuosina 1810–1827 tehtyyn Kauppilan isojakoon liittyvään karttaan myllynpaikkaa ei ole merkitty, eikä myöskään muihin Kansallisarkiston Kauppilaa koskeviin karttoihin. Sen sijaan pappilan piirirajankäyntikartassa on vesimylly, ”gamla wattuqvarn” joka sijaitsee aivan eri paikassa, Riiaistenjärven itäpäässä, joten Kauppilan mylly ei tässä vaiheessa enää kuulunut pappilaan. Myllyyn liittyviä asiakirjoja ei ole digitoituna Kansallisarkiston Astia-tietokannassa.
Rymättyläntien pohjoispuolella sijaitsee suunnilleen vuoden 1765 kartan rakennussymbolin paikkeilla edelleen vesimyllyyn liittyviä jäännöksiä. Pieni, rakennettu myllytie lähtee Rymättyläntiestä pohjoiseen ja kulkee osin raivatun uoman viertä kohti ylempänä sijaitsevaa myllynpaikkaa ja patoa. Viimeisin myllynpaikka on epäilemättä hieman padon alapuolella, purossa kiinni sijaitseva rakennettu tasanne, jonka koko on noin 4 x 4 metriä. Se on rakennettu kasaamalla eteläreunalle useita kivikertoja, jolloin viettävä mäkialue on tullut tältä kohtaa tasaiseksi. Näköetäisyydellä, noin 10–15 metriä perustasta yläjuoksulle päin sijaitsee yksiluukkuinen betonipato. Mitään selviä merkkejä rakennetusta maapadosta ei paikalla näky, joten betonipatoa lienee edeltänyt puinen sulkupato. Toinen vaihtoehto on, että pato on ollut suunnilleen nykyisen tien kohdalla, koska on ollut melko yleinen käytäntö, että patosillan päällä on kulkenut tie.
Mahdollisesti Myllyojan yläjuoksulla sijaitsevia muita rakenteita ei tämän inventoinnin puitteissa lähdetty kartoittamaan, koska ne eivät liity tielinjan vaikutusalueeseen. Paikalta lähtee toinenkin vanha tielinja itään, joka johtaa kohti Kauppilan taloa. Keskiaikaan periytyvänä myllyalueena kohde on sinänsä merkittävä, vaikka tällä hetkellä mitään vanhempia rakenteita ei paikalla näy. Betonirakenne kertoo myllyn käytöstä jopa 1900-luvun puolelle, vaikka sitä ei olekaan merkitty alueen yleiskarttoihin. Uoma jatkuu Rymättyläntien eteläpuolelle, jossa sen itäpuolella on maakaistale, jonka vierellä on toinen, kuiva uoma tai kaivettu oja. |