Autioitunut keskiaikainen Brakvikin tonttimaa on saattanut sijaita joko Ryönälahden rannalla olleella Brakvikin 1700-luvun torpan paikalla (ks. kohde Brakvik torp) tai sitten siitä noin 300 m pohjoiseen, pienen kallion etelärinteellä, joka on nykyään osittain niittyä, osittain metsikkö ja sitä halkovat ulkoilutiet. Topografiansa puolesta paikka sopisi hyvin vanhaksi tonttimaaksi.
Brakvikin nimi tulee viereiseltä merenlahdelta. Nimen määriteosa tarkoittaa rantaan ajautunutta kaislaa tai muuta vesikasvia. Brakvik mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1526. Brakvik lahjoitettiin kuninkaalle ainakin soittain 1555 ja liitettiin vuonna 1559 Viikin Latokartanoon. Jaakko Teitin vuosina 1555–1556 laatiman luettelon mukaan sipoolaisella Hans Erichssonilla oli Brakvikissä rälssimaata ”halfparten i Brackuick”. Myös Helsingin voutikunnan vuoden 1556 tili- ja maakirjassa mainitaan sopimusveroa maksava ”Erich i Brackuick”.
Lars Forsselin vuoden 1687 kartalle Brakvikin tonttia ei ole merkitty, vaan alueella on ainoastaan hetteikköä ja metsää. Vuoden 1749 pitäjänkartalle on merkitty torppa nykyisen Ryönälahden rantaan ja vuosien 1764 sekä 1781 kartoilla Brakvikin torppa sijaitsee samalla paikalla. Tästä pohjoiseen sijaitsevan kallion eteläreunalle ei ole merkitty asutusta ennen kuin 1900-luvun kartoilla, mutta jo 1700-luvulla Viikin latokartanoa ja Herttoniemeä yhdistänyt tie on kulkenut kallion reunaa myöten.
Kallion etelärinteellä, ulkoiluteiden risteyksen lounaispuolella, niittyalueella on rakennuksen kivijalka, jonka koko on noin 10 m x 7 m. Rakennuksen eteläreunalla on hieman pitkänmallinen, noin 3 m x 3,5 m kokoinen uunikumpu, jossa on tiiltä. Toinen, noin 9 m levyinen kiviperustus on lähempänä ulkoilutietä ja kenties jäänyt osittain sen alle. Niittyalueen perustukset erottuvat 1943 ilmakuvassa, mutta rakennuksia tällä paikalla ei näy ilmakuvissa tai kartoilla, joten perustusten ajoitus vaatisi tarkempia tutkimuksia.
Rakenteiden pohjoispuolella olevalta ulkoilutieltä lähtee kallion päälle pohjoiseen ja sieltä itään kaartuva, noin 7 m leveä tienpenger, joka on todennäköisesti moderni.
Ulkoiluteiden risteyksen itäpuolen metsikössä on neljän rakennuksen kivijalat ja kolmen kellarin jäänteet, jotka kaikki liittynevät 1900-luvun alkupuolella paikalla olleeseen tilaan. Maan alla saattaisi kuitenkin olla säilyneenä vanhempia rakenteita ja kulttuurikerroksia.
Kallion lounaisrinteellä, ulkoilutien koillispuolella olevalla niityllä on jokusia kiviä, jotka saattaisivat liittyä paikalla olleisiin rakennuksiin. Koska kovin selkeitä rakenteita alueella ei kuitenkaan erotu, se on jätetty muinaisjäännösrajauksen ulkopuolelle. |
tillbaka
Historialliset kylätontit, Inventointi 2011 V.-P. Suhonen & Janne Heinonen
