Kohde sijaitsee Varissaarenselällä Taipalsaaren ja Puumalan kuntien rajalla, maastokarttaan merkityistä Pöytäluodoista pohjoisemmalla. Kohde tarkastettiin historiallisten karttojen merkintöjen perusteella.
Paikalla on kulkenut vuoden 1743 Turun rauhan valtakunnanraja ja jo sitä ennen Savonlin-nan ja Viipurin linnaläänien raja. Vuoden 1747 lääninrajan karttaan (Saxell 1747) on tästä luodosta kirjattu muun muassa: ”Pöytäluotå … uppå hvilken holme upvistes en om 5 ½ aln lång 2 ¾ aln bred och ¾ aln tjock hälla … til utseende såsom et bord … och rundt omkring en ansenling hoper lagda stenar, lika som stolar, alla nästan til en aln ifrån sjelfva bord stenen, samt alt desutom i synnerlig god ordning.” Rajanvedon osapuolien kirjattiin pitävän ”tätä paikkaa” – eli käytännössä kivipöytää – läänien, kihlakuntien ja pitäjien kiistattomana (vanhana) rajapisteenä.
Kallioisen luodon halkaisija on noin sata metriä. Inventoinnissa todettiin lähellä sen korkeinta kohtaa kalliopohjalla lepäävä 3 m pitkä, 1,7 m leveä ja 0,3 m paksu tasalakinen kivipaasi, luonnonkivi. Sen ympärillä todettiin noin 12 pienempää kiveä, joista suurimpien halkaisija on noin yksi metri ja pienimpien 40–60 cm. Suurimmat kivet, joita on etenkin pöytäkiven eteläpuolella, lienevät luontaisilla paikoillaan. Pienemmät, joita on varsinkin pohjoispuolella, lienevät paikoilleen asetettuja.
On selvää, että kyseessä ovat vuoden 1747 kartan kuvaama pöytäkivi ja sen tuoleja muistuttavat pienemmät kivet. Kivipöytä on myös nykyisen kiinteistörajan kulman kohdalla.
Pöytäkiven päällä oli kariketta ja hieman jäkälää, jota poistettiin dokumentoinnin yhteydessä lastalla ja harjaamalla mahdollisten hakkausten havaitsemiseksi.
Yläpinnan keskellä todettiin kiviporalla tehty reikä ja sen molemmin puolin kaksi hakkaamalla tehtyä (suunta)viivaa sekä numero 4. Reikä ei ole täysin symmetrisen pyöreä; sen halkaisija on 2–2,5 cm ja syvyys ainakin 3 cm. Viivat ovat itä–länsi-suuntaiset ja niiden yhteispituus on 19,5 cm. Numeron 4 korkeus on 16 cm.
Hakkaukset tuskin ovat 1800-lukua vanhempia, mutta ne osoittavat, että rajapisteeksi on tuolloinkin hahmotettu nimenomaan tämä pöytämäinen kivi. Selkeitä viisarikiviä ei luodolla ollut havaittavissa. |