Paikalla on suuri tervahauta, joka on vaurioitunut metsänaurauksessa. Tervahaudan kokonaishalkaisija on jopa 25 m ja vallit ovat noin 5 m leveät. Kolme syvään aurattua ojaa menee tervahaudan läpi, eli valli on vaurioitunut 6 kohdasta. Haudan keskiosa on sen verran syvällä, etteivät auraukset ole vahingoittaneet kohdalla olevia rakenteita. Tervahaudan pohjalla on 25 cm hiilisen mustan hiekan kerros, minkä alta tavattiin tervan kovettama hiekkakerros. Halssi on idän puolella. Halssin ydinosa on säästynyt auraukselta. Tästä itään mahdollisesti jatkunut kaivanto valleineen on tuhoutunut suurelta osin aurauksessa ja siitä on jäljellä vain pieniä osia. Vaurioista huolimatta tervahauta erottuu selkeästi ympäristöstään korkeine valleineen ja syvine painanteineen. Lisäksi rakenteen keskeiset osat kuten halssi ja silmä ovat säilyneet.
Halssin itäpuolella on auraukselta säästynyt suuri 3 x 2 x 1 m turpeen peittämä kasa mustan tervan kovettaman hiekan kappaleita. Mielenkiintoinen ja hieman epätavallisempi löytö kertoo todennäköisesti haudan pitkästä käytöstä. Kovaa tervahiekkaa on ehkä piikattu käyttökertojen välillä pois halssista ja haudan silmästä, missä tämä on hankaloittanut tervanjuoksutusta. Kappaleet on kasattu lähelle halssia.
Halssin suulta noin 35 m etelään on suuri tervapirtin kiuas. Mitoiltaan tämä on 2,5 x 2,5 x 0,6–0,7 m. Muoto on hieman suorakulmainen. Kivet ovat selvästi nokisia. Pääosa on halkaisijaltaan 10–20 cm. Kiuas on säilynyt nähtävästi täysin ehjänä vain 4 m leveällä kannaksella ojien välissä. Maaston perusteella kiukaaseen liittynyt rakennus on ehkä ollut lounas–koillinen-suuntainen, sillä maa laskee kaakon suuntaan. Rakennus lienee ollut sen verran suuri, että sen jäännökset ovat voinut säilyä osittain, vaikka ojat ovat leikanneet sen halki. Suurempaan pirttiin viittaa kiukaan koko sekä se, että suuren tervahaudan poltto lienee vaatinut hieman isomman miesjoukon.
Kohteen eteläpuolitse kulkee pitäjänkartalla polku. Viereinen suoniitty on tunnettu Pylkäs -nimellä. (lähde: Aino Marttila 1983. Nimistökeräys. Nimiarkisto, Kotimaisten kielten keskus) |