Paikalla on kaksi suorakaiteisen maavallin muodostamaa rakennuksenpohjaa. Kapean harjanteen päällä olevien rakenteiden väli on noin 25 metriä.
Pohjoisempi rakennuksenpohja 1 on kulmikas, halkaisijaltaan yli n. 10 m, syvyys on n. 1 m, seinämät ovat pystysuorat, leveä seinävalli erottuu selvästi, kulkuaukko on keskikohdalla luoteissivulla. Eteläisempi rakennuksenpohja 2 on n. 15 x 4 metrin kokoinen, syvyys on n. 1 m,
seinämät ovat jyrkät, kulkuaukko on keskikohdalla luoteissivulla.
Eteläisemmän pohjalta tuli kairauksessa hiiltä, mutta selvää tulisijan paikkaa ei pintatarkastelussa voitu varmuudella erottaa. Kysymys on ilmeisesti piilopirttiasutuksesta
Inventointi 2024: Kohde on muinaisjäännösrekisterissä kuvatussa kunnossa. Rakennuksenpohjat erottuvat maastossa selkeästi. Niiden pohjalla kasvaa lehtipuita muuten havupuuvaltaisessa metsässä.
Kohteen aluerajaus rekisterissä perustuu maastohavaintoihin.
Skapat: 11.12.2020 Senaste förändring: 4.6.2026
Underobjekt
Pohja 1
Typ: ej definierad
Koordinater ETRS-TM35FIN N: 7237636 Ö: 431126
Skapat: 11.12.2020
Pohja 2
Typ: ej definierad
Koordinater ETRS-TM35FIN N: 7237611 Ö: 431096
Skapat: 11.12.2020
Undersökningar
Hans-Peter Schulz inventering 2020
Anmärkningar: II 2020, Kovasinkankaan tuulivoimapuiston hankealueen arkeologinen lisäinventointi, kohde 1
Skapat: 11.12.2020
Jaana Itäpalo ja Hans-Peter Schulz inventering 2019
Anmärkningar: Oulun ja Ii Navettakankaan tuulivoimahankkeen suunnitelma-alueen sekä siihen liittyvien uusien voimajohtolinjojen ja tielinjausten arkeologinen inventointi 2024 / Arkeologitoimisto Aleksandria. Raportti Museoviraston sähköisessä arkistossa.
Skapat: 11.2.2025 Senaste förändring: 17.2.2026
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
MV/8/05.04.01.00/2021 II, Kovasinkankaan tuulivoimapuiston hankealueen arkeologinen lisäinventointi 2020. Tutkimusraportti