Kohde sijaitsee pienen lammen pohjoispuolella vanhojen viljelysmaiden ympäröimän matalan kangaskohouman etelälaidalla. Paikalla on kahden maahan kaivetun rakenteen jäännökset. Rakenteista eteläisempi on pieni kellarimainen kuoppa. Neliömäisen kuopan ala on noin 3 x 3,5 metriä ja nykyinen syvyys noin 1 metri. Alun perin kuoppa on ollut jonkin verran syvempi. Kuopassa oli ainakin neljä nostannaista kiveä. Vaikka seinämissä ei todettu kiviä, on mahdollista, että kuoppa on ollut kylmämuurattu. Kuopan kaakkoiskulmaan johtaa noin 2 metriä pitkä ja metrin levyinen käytävä etelästä. Kuopan eteläreunalla oli kookas kanto, jonka iäksi laskettiin 80–90 vuotta. Kyseessä on aikaisintaan 1900-luvun alusta oleva kellari.
Kellarin pohjoispuolella, lähimmillään noin 3-4 metrin päässä on jokseenkin itä-länsisuuntainen kuoppa, jonka ala on noin 10 x 4,5 metriä ja suurin syvyys noin 1,8 metriä. Kuopasta kaivettu maa oli lapioitu kuoppaa ympäröiväksi valliksi, jonka korkeus ja leveys vaihtelivat. Enimmillään vallin korkeus oli noin puolimetriä ja kapeimmillaan noin 1-1,5 metriä. Erityisen selvä se oli rakenteen länsi- ja eteläosassa, missä alkuperäinen maan pinta oli hieman alempana kuin muualla. Kulku kuoppaan on ollut eteläsivun keskellä, mistä nyt kulkee kuopan poikki kulkeva polku. Kuopan reunat ovat sortuneet, mutta alun perin seinämät ovat ilmeiseesti olleet jokseenkin suorat. Kuopan pohjalle tehdyssä koepistossa oli noin 20 cm paksuudelta kuoppaa kertynyttä kariketta, humusmaata ja juurikasvustoa. Tämän alla oli kuopan sortuneista reunoista valunutta hiesua noin 5 cm ja tämän alla koskematon pohjamaa. Kahden viimeksi mainitun välissä erottui ohut tumma raita, joka tulkittiin kerralliseksi pohja-/lattiatasoksi. Näin rakenteen alkuperäiseksi korkeudeksi on ajateltavissa noin 2 metriä.
Kookkaan kuopan pohjoispuolisen vallin länsiosassa oli vanha, jo keloontuva mänty. Kuoppa on kuitenkin sitä nuorempi, sillä kuopasta lapioitu hiesumainen maa oli lapioitu valliin puun jo kasvaessa. Kuopan reunalla näet näkyi puun tyvi, joka oli alkuperäisen maan pinnan tasossa ja tämän päällä, osin puuhun nojaten, oli lapioitua maata noin puolen metrin paksuudelta. Toisaalla vallien päällä kasvoi kuusia ja pari mäntyä. Näistä vanhimpien iäksi arvioitiin noin 60 (+-10) vuotta. Vallissa tai muissa kaivetuissa kohdissa maannos todettiin nuoreksi. Kuopan itäpään pohjoispuolella kuopasta kaivettu maa oli peittänyt vanhan pohjois-eteläsuuntaisen pelto-ojan. Rakenne ajoittunee jokseenkin viime sotien aikaan tai jopa nuoremmaksi.
1800-luvun kihlakuntakartan mukaan paikalla tai sen läheisyydessä ei ole ollut taloa. Vuoden 1962 kartoitukseen perustuvan topografikartan mukaan kohteen itäpuolitse on kulkenut polkutien luoteesta kohti lampea nykyisen metsäsaarekkeen itäreunaa. Polkutien länsipuolella on järveä kohti pistä kolmiomainen, peltojen ympäröimä raivaamaton saareke. Vuoden 1984 peruskartalla alue on merkitty kokonaan pelloksi |
tillbaka
Koordinater