Ympäristön kuvaus
Kohde sijaitsee Bierfejávrin itäpuolella, noin 250 m päässä järven rannasta, kohti kaakkoa viettävällä moreenipohjaisella rinteellä, rakkakivikoiden kaikkialta muualta paitsi lounaan suunnalta ympäröimällä, ympäristöään rehevämmällä ja vähäkivisemmällä alueella, jonka keskivaiheilla on pajukkoa kasvava hetteikkö. Rakkakivikoissa kasvillisuus on hyvin vähäistä, mutta muutoin rinteen kasvillisuutta hallitsevat vaivaiskoivut, yksittäiset heinäkasvit ja sammalet. Paikoitellen rinteen kosteimmilla paikoilla heinäkasveja kasvaa melko runsaastikin, lisäksi harvakseltaan alueella esiintyy myös muun muassa kultapiiskua.
Kohteen kuvaus
Kohde on osittain kivistä rakennettu, muodoltaan soikeahko poroerotusaita, jonka pääaitauksen halkaisija luode-kaakkosuuntaisesti on noin 150 m ja koillis-lounaissuuntaisesti noin 100 m. Kaarteen sisäpuoli erottuu maastossa kauaksi harmaiden rakkakivikoiden ympäröimänä, ympäristöään selvästi rehevämpänä alueena. Suurimmassa osassa kaarteen kehää kivistä on ladottu noin puoli metriä korkea muurimainen rakenne, joka tukee puisia pystypaaluja. Pystypaalut ovat tunturikoivua, ja niiden välille on kiinnitetty rautalankoja. Erityisesti kaarteen eteläreunalla paaluaita on edelleen pääosin pystyssä. Kaarteen itäosassa aita on ollut kokonaan kivistä ladottu. Kyseisessä osassa kaarretta rakenteen korkeus on noin 1,3 m, rakenteeseen käytetyt kivet ovat muodoltaan laattamaisia, ja kivikertoja on enimmillään noin kymmenen. Erotusaidan järvenpuoleisella lounaislaidalla, jossa maasto on muuta rinnettä vähäkivisempää, on kivistä kasattu vain pieniä kekoja pystypaaluja tukemaan. Ilmeisesti porot on ajettu kaarteeseen erotusta varten juuri lounaan suunnalta, missä kulku aitauksen sisälle on voitu helpoimmin avata. Pääaitauksen sisällä, melkein sen keskellä, on pienempi, kokonaan kivistä ladottu pyöreähkö aitaus, jonka halkaisija on noin 20 m, ja jonka kivirakenteet ovat erityisen hyvin säilyneet. Aidan korkeus on korkeimmillaan yhä lähes 1,5 m ja aitauksen länsireunalla on noin kaksi metriä leveä porttimainen aukko. Tämän aitauksen sisäpuoli on kivikaarteen selvästi rehevintä aluetta. Kyseisen aitauksen itäpuolella on sijainnut vielä toinenkin, halkaisijaltaan noin 15 m kokoinen kivinen aitaus. Tämä aitaus, jonka aitarakenteen korkeus on ollut noin metrin, on kuitenkin lähes kokonaan sortunut, samoin kuin sen kaakkoisreunalle pääaitauksen kaakkoisreunalta johtanut noin kahdenkymmenen metrin mittainen vastaavan korkuinen suora kiviaita – nämä rakenteet hahmottuvat rakkakivikossa säännöllisen muotoisina, loivan vallimaisina kivimuodostelmina. |
tillbaka
Koordinater
Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2012. Käsivarren erämaa-alue, Inventointi 2012 Sami Viljanmaa