Asuinpaikka sijaitsee Hämeenlinnan Hauholla, Eteläisten kylästä noin 1,5 km pohjoiseen, valtatien 10 länsipuolella matalahkolla ja pyöreällä tasalakisella kumpareella, joka kohoaa ympäristöstään alle 2 metriä. Melko tasainen lakialue on halkaisijaltaan noin 15 m ja sen juurelta mitaten halkaisija on noin 30 m. Kumpare laskee loivemmin luoteen suuntaan, muihin suuntiin hieman jyrkemmin. Maaperä on hiekkaa, jonka seassa on paikoin pääosin nyrkkiä pienempiä kiviä. Lisäksi alueella on joitakin suurempia, halkaisijaltaan alle metrisiä kiviä. Puusto on nuorta kuusi-, mänty- ja koivumetsää.
Kumpareelle tehdyistä kaivetuista koekuopista löytyi vuonna 2012 pala nuorakeramiikkaa ja tummaa likamaata.
Vuonna 2022 asuinpaikkaa tutkittiin avaamalla siihen kaksi ristikkäistä koeojaa, joiden laajuus oli yhteensä 17 m2. Löydöt koostuivat keramiikasta, hioinlaa’asta, kvartsi-iskoksista sekä yksittäisistä palaneen luun ja kivilaji-iskosten kappaleista. Alueelta ei löydetty radiohiiliajoitukseen kelpaavia näytteitä, mutta kaikki kaivauksen löytöaineisto voitiin liittää nuorakeraamiseen kulttuuriin. Koekaivauksessa asuinpaikka todettiin hyvin säilyneeksi ja tutkimuksellisesti arvokkaaksi.
Vuoden 2023 kaivauksissa Tutkimusalueeksi valittiin edellisvuoden ristikkäisten koeojien itäpuoli, jonne avattiin yhteensä 42 m² laajuinen tasokaivausalue. Lisäksi asuinpaikan ympäristöön kaivettiin muutamia neliömetrin kokoisia koekuoppia asuinpaikan koon selvittämiseksi. Vuoden 2023 kaivauksen löydöt koostuivat lähinnä keramiikasta ja kvartsi-iskoksista. Kiinteitä rakenteita tai ajoitettavia löytöjä ei havaittu.
Vuoden 2024 kaivauksissa tutkimusalueeksi valittiin edellisvuoden ristikkäisten koeojien länsipuoli, jonne avattiin yhteensä 95 m² laajuinen tasokaivausalue. Lisäksi asuinpaikan pohjoispuolelle avattiin pienempi kaivausalue asuinpaikan pohjoisrajojen selvittämiseksi. Kaivausalueella ei havaittu varsinaisia kiinteitä rakenteita tai jälkiä niistä, mutta vuoden 2024 kaivausalueen ja vuoden 2022 koeojien kulmassa on suuri laakea maakivi, jonka pinta on tulenpidon vaurioittama. Kiven ympärillä on selkeä löytötihentymä ja hiilensekaista maata.
Ajoitusnäytteiden perusteella asuinpaikan käyttö ajoittuisi nuorakeraamisen kulttuurin loppupuolelle suurin piirtein vuosien 2400-2300 eaa. aikoihin. Näytteet kertovat asuinpaikalla olleen ihmistoimintaa myöhemminkin, sillä ainakin lehmän hammas viittaa alueella harjoitettuun laidunnukseen. Puuhiilikin voisi olla peräisin metsäpalosta tai metsän raivauksesta keskiajalla |
tillbaka
KM45008 kaivaus 20.5.2023 -
28.5.2023
