Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee kallioisella, melko harvaa sekametsää kasvavalla mäellä Suursuonpuistossa, Pakilantien ja Suursuonlaidan risteyksen koillispuolella.
Puolustusasemassa on maahan kaivettuja sekä kallioon louhittuja yhdys- ja taisteluhautoja. Linnoitteista osa on pitkälti maalla peittynyt, mutta betonilla tuettua taisteluhautaa erottuu 35 m. Torjuntasuuntina ovat pohjoinen, länsi ja etelä.
Maastossa erottuvat asemat ja suojahuoneet sijaitsevat pääosin kohteen keskiosassa. Lännessä on yksi luoteeseen suuntautuva betoninen tähystysasema sekä luoteeseen suuntautuva räjäytetty betonirakenne, joka saattaisi olla konekivääriasema. Kohteen keskiosassa on kolme konekivääriasemaa, joiden suuntina ovat itäkaakko, lounas ja länsi. Kaikissa on porrastettu ampuma-aukko, yksi komero konekiväärin jäähdytysvesisäiliölle sekä yhdessä näkyy syvennys konekiväärin jaloille. Näistä ainakin kahden katto on räjäytetty. betonisia tähystysasemia kohteen keskiosassa on kaksi, niiden suuntana ovat itäkaakko ja pohjoisluode. Lisäksi on yksi mahdollisesti koilliseen suuntautuneen, maalla peittyneen aseman paikka. Kohteen keskiosassa on myös kahden, räjäytetyn, betonisen suojahuoneen rauniot, kahden pienen (koot noin 2 x 2,5 m ja 4 x 4 m) kivistä ja betonista rakennettua suojahuonetta, joista toisen katto on räjäytetty, sekä suuri, kivistä muurattu, räjäytetty suojahuone.
Puolustusaseman etelä- ja itäpuolella sekä sen päällä on maakumpuja, ura ja kaivantoja, jotka liittyvät toisen maailmansodan aikaiseen puolustukseen (ks. muu kulttuuriperintökohde Suursuonpuisto).
Kohde kuuluu tukikohtaan XXII, jonka puolustusasemat 1–13, tykkipatteri 88, esteet 1–2, parakkikuoppa sekä tie 1 sijaitsevat Länsi-Pakilan, Maunulan ja Pirkkolan alueilla. Näistä puolustusasemat 10 ja 13 ovat tuhoutuneet, mutta muut säilyneet. |