Ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoite, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee Pitkämäentien ja Tuohimäentien väliin jäävässä puistossa, 90 m länteen Tuohimäentien ja Kaskenpolttajantien risteyksestä. Kohteen itäpuolella kulkee puistoa halkova, pohjois-eteläsuuntainen yhdystie. Yhdystie on peitetty hiekalla ja käytössä ulkoilutienä.
Linnoituksen on arveltu aiemmin olevan sortunut suojahuone, mutta se on myöhemmin tulkittu maasta ja puusta rakennetuksi, kaksitykkiseksi kapioneeriksi eli puolustusaseman XVII: 6 sivustatuliasemaksi. Tykkien torjuntasuunnat olisivat tässä tapauksessa olleet itä tai kaakko. Vuoden 1995 inventoinnin mukaan kohteella on ollut maanajoa, minkä takia kohteen rakenteita on haastava tulkita.Kohteessa on säilynyt kolme maavallia. Näistä eteläisin on pääosin koillinen-lounas-suuntainen ja kaartuu molemmista päistä suunnilleen itään. Vallin korkeus on noin 0,5–1,5 m, leveys 4 m ja pituus 43 m. Keskimmäinen valli on suunnilleen pohjoiskaakko-etelälounas-suuntainen ja sen korkeus on noin 1,5 m, leveys 4 m ja pituus 25 m. Vallin kaakkoisreunalla on noin 1,5 m x 1 m kokoinen kuoppa. Pohjoisin valli on suunnilleen samansuuntainen kuin keskimmäinen valli, mutta kaartuu lounaispäässä etelään. Vallin korkeus on suunnilleen 2–2,5 m, leveys 4–8 m ja pituus 48 m. Vallit on rakennettu pääosin maasta, mutta ainakin pohjoisimmassa vallissa vaikuttaisi olevan kiviäkin mukana. Pohjoisimman ja keskimmäisimmän vallin välissä on halkaisijaltaan noin 6 m suuruinen kuoppa, joka saattaisi olla joko tehty suojahuonetta varten tai sitten se voisi olla romahtaneen suojahuoneen jäänne.
Kohde kuuluu Tukikohtaan XVII, jonka puolustusasemat 1–14, tykkipatterit 84, 86, 87 ja B7, esteet 1 ja 2 sekä tiet 1 ja 2 sijaitsevat Paloheinän ja Länsi-Pakilan alueilla. Näistä kohteet XVII: 2 ja 14 ovat kadonneet, eikä patterin B7 rakentamisesta ole varmuutta, mutta muut kohteet ovat suojeltuja muinaisjäännöksiä. |