Kårbölen ennen 1600-luvun loppua autioitunut tonttimaa sijaitsee Kaarelanpuistossa, Juhannuskallionpolun länsipuolella, kalliomäen loivilla ja suojaisilla etelä- ja itärinteillä, jossa kasvaa lehtipuuvoittoista sekametsää. Autiotontin edustalla on peltoaukea, jossa on kivikautinen asuinpaikka (Malminkartano 4) ja kallion länsipuolella on vanha Kårbölen säterin paikka.
Ingemagnus i Karebola esiintyy historiallisissa lähteissä jo vuonna 1417. Kylän nimi saattaa sisältää muinaisruotsalaisen henkilönimen Kare. 1540-luvun voudintileissä Kårbölen ohella mainitaan kaksi kylää, Rökisby ja Nyby, jotka yhdistettiin Kårböleen 1550-luvulla. Varhaisimmassa kartoissa 1690-luvulta Kårbölen alueelta on kuvattu vain puustellin, Husbackan ja Gammelbyn tonttimaat, joten keskiaikaisten Kårbölen kylien sijainnista ei ole varmuutta. Vuonna 1540 Kårbölessä oli kahdeksan talonpoikaa (Tomas Nilsson, Hans Jönsson, Nils Jönsson, Clemet Larsson, Jöns Olsson, Lasse Nilsson, Staffan Tomasson, Anders Olsson), jotka maksoivat yhteensä 2 ½ täysveroa, Rökisbyssä kolme talonpoikaa (Lasse Matsson, Michel Ingesson, Nils Jopsson), jotka maksoivat yhteensä 2 täysveroa ja Nybyssä neljä talonpoikaa (Nils Jönsson, Tomas Jönsson, Clemet Larsson, Lasse Olsson), jotka maksoivat yhteensä puolikkaan veron. Vuosien 1547 ja 1553 maakirjojen mukaan Nils Jönsson ja Clemet Larsson olivat Kårbölen ulkokylänmiehiä, jotka siis tuolloin asuivat naapurikylä Nybyssä ja olivat ilmeisesti muuttaneet sinne Kårbölestä. Rökisby ja Nyby yhdistettiin vuoteen 1556 mennessä Kårböleen. Tuolloin Kårbölessä on yksitoista yhteensä 5 ¼ täysveroa maksavaa talonpoikaa, joista kuusi oli samoja, jotka asuivat Kårbölessä ja Nybyssä 1553 ja sitä ennen. Taloluku pysyi samana ilmeisesti 1600-luvun alkupuolelle saakka, jolloin kylän veroluku oli 5. 1630-luvulla kuusi Kårbölen taloista oli autioina ja 1634 kaikki kylän talot annettiin hovijunkkari Jörgen von Bönhardille.
Autiotontti löytyi Helsingin yliopiston inventoinnissa vuonna 2007. Tuolloin kohteelta löytyi neljä rakennetta ja palanutta savea, mutta ei tiiltä tai 1700—1800-lukujen löytöjä. Koska tonttia ei myöskään ole merkitty kartoille, voisi asuinpaikka ajoittua keskiajalle tai 1500—1600-luvuille. Vuoden 2011 kartoituksessa tulisijanperustuksia tai rakennuksenperustuksia löytyi yli kymmenen ja rinteillä havaittiin keinotekoisia terasseja. Vuonna 2024 kallion kaakkoisrinteellä dokumentoitiin yksitoista mahdollista tulisijanperustusta ja joitakin rakennuksen pohjia. Kylätontin läpi kulkee lounais-koillissuuntainen tienpohja, alueen pohjoisosassa on myös 1930-luvulla paikalla olleen maatalousrakennuksen perustus ja eteläosassa 1970-luvulle pystyssä olleen rakennuksen kivijalka ja todennäköisesti moderni kellarikuoppa. Vaikka tontilla on merkkejä uudemmasta maankäytöstä, on kohde kuitenkin ainutlaatuinen ja harvinaisen hyvin säilynyt kokonaisuus, ja maan alla saattaa olla lisää vanhoja rakenteita tai kulttuurikerroksia. |
tillbaka
Historialliset kylätontit, Inventointi 2011 V.-P. Suhonen & Janne Heinonen
