Ensimmäisen maailmansodan aikainen rannikkotykkipatteri, jonka rakennusajankohta on 1916–1918. Kohde sijaitsee Skatanniemi 8:n luoteispuolella, kallioisella mäellä, jossa kasvaa sekametsää.
Kohde on neljän tykin patterin, joka oli tarkoitus aseistaa neljällä 152 mm:n 45 kaliiperin Canet- rannikkokanuunalla, mutta tykkejä ei ehditty asentaa paikoilleen. Patterin rintasuoja on tehty betonista. 1920-luvulla rintasuojan keskiosan läpi on puhkaistu kulkuväylä Skatanniemen kärkeen. Suunnitelluilla tykkien paikoilla näkyy rinkiin asetettuja rautatappeja, 23 jokaisella asemalla. Jokaista tykkiä kohden rintasuojassa on kaksi ampumatarvikekomeroa. Rintasuojassa on kolme erillistä kellaritilaa, jotka ovat puoliksi maanpinnan alapuolella. Itäinen ja läntinen kellari ovat samanlaisia: niissä on eteinen, kaksi ammuskellaria ja kaksi ammusten siirtohuonetta. Patterin keskiosassa on erillinen, yhden huoneen miehistösuoja, jonka sisäänkäynti on täytetty kivillä. Katot ovat olleet teräspalkeilla tuetut, mutta teräspalkit on räjäytetty pois. Tällöin ovat seinät vaurioituneet, mutta betonikatto on kestänyt. Myös ampumatarvikekomeroiden rautakiskokatot on räjäytetty pois, jolloin rintasuojan seinät ovat hieman vaurioituneet.
Patterin taustalla, Skatanniemi-nimisen tien länsipuolisella kalliolla on betonin valmistusasemaan liittyviä rakenteita sekä jäännöksiä kovettuneista betonitynnyreistä ja -säkeistä. Patterin läheisyydessä on sijainnut 200 miehen parakki, ruokala, yksi asuinrakennus sekä useita liitereitä ja käymälöitä. Parakin kivistä muurattu perustus (koko noin 10 m x 45 m), jonka pohjoispäässä on kivipilareita, on näkyvissä Skatanniemen länsirannalla. Parakin eteläpuolella on säilynyt kivisen laiturin perustus. Parakkirakennuksesta pohjoiseen, Skatanniemi-tien länsireunalla on lohkokivistä ja tiilistä kasattu tulisijanperustus (koko noin 1,5 m x 2,5 m) ja yksi kiviperustus, jotka lienevät ruokalan jäännöksiä.
Patterilta johtaa tie Meriharjun kurssikeskuksen pihaan. Se on osaksi alkuperäisessä asussa. Tien leveys on noin 3–4 m, se on pengerretty lohkokiville ja tien itäreunalla kulkee oja, länsireunalla on pudotus. Pengerrys loppuu, kun tie menee kallioiden väliin tehtyyn solaan.
Muinaisjäännöksen rajaus kattaa tykkipatterin, tien sekä muut siihen liittyvät rakenteet. Patteri on kuulunut Viaporin linnoituksen meririntaman organisaatioon. |