Mahdollisesti keskiajalle, ainakin 1600-luvulle ajoittuva Dickursbyn kylän eteläisin tonttimaa on saattanut osittain säilyä Keravanjoen etelärannalla, Taivaankannenpuistossa, Ala-Tikkurilantien (Kehä III) pohjoispuolella. Alue on pääosin hoidettua rantapuistoa, jossa on paikoin pieniä, reheviä metsäsaarekkeita.
Vuodelta 1501 on säilynyt ensimmäinen maininta katselmusmiehenä toimineesta Dickursbyn Michelistä. Vuonna 1540 kylässä oli 12 talonpoikaa (Per Olsson, Olof Olsson, Nils Pärsson, Lasse Eriksson, Mikel Nilsson, Lasse Jönsson, Henrik Öriansson, Henrik Pärsson, Nils Morthensson, Simon Matsson, Michel Persson, Päder Jönsson), jotka maksoivat yhteensä seitsemän täysveroa, mutta jo 1543 veroluku oli noussut kahdeksaan ja talonpoikien määrä kolmeentoista, laskien taas tosin kahteentoista vuoden 1544 jälkeen. Yksi talonpojista (Olof Olsson) on Porvoon läänin vuosien 1547–48, 1549, 1550 ja 1553 mukaan ulkokylänmies. Vuonna 1556 kylässä olli jälleen 13 talonpoikaa ja veroluku edelleen kahdeksan. Veroluku vaikuttaa pysyneen samassa ja talonpoikien määrä 12-13 tienoilla 1600-luvulle saakka. Skäggas mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran vasta 1600-luvun alussa, mutta on silti mahdollista, että tonttimaan historia ulottuu keskiajalle. Skäggas-nimi pohjautuu alkutaloon, jonka isännällä on ollut liikanimi ”skägge”, partainen.
Dickursbyn vanhin kartta on vuodelta 1708. Kylässä oli tuolloin 11 tilaa jakaantuneena neljälle tonttimaalle, joista eteläisin, kahden talon Skäggas, on merkitty joen mutkaan nykyisen Keravanjoen etelärannalle. Skäggasin tonttimaa pysyi samalla paikalla käytössä 1900-luvun alkupuolelle saakka, ja vielä 1930-luvulla joen mutkan länsipuolella on Lillskäggasin tila ja vanhan tonttimaan paikalle Erikas. Molempien tilojen paikat autioituvat viimeistään 1960-luvulla ja Erikaksen paikka jäi tämän jälkeen pienen teollisuusalueen alle, minkä lisäksi Kehä III rakentaminen on tuhonnut osan tonttimaasta.
Vanhalla Lillskäggasin paikalla on näkyvissä lohkokivistä koostuva, useampihuoneisen rakennuksen perustus tulisijoineen. Talo on pystyssä vielä 1954, muttei enää 1964. Lisäksi tontilla on ilmeisesti luonnonkivistä koostuva rakennuksen perustus sekä noin 4 m x 4 m kokoinen tulisijanperustus, jossa on tiiltä, sekä sen vieressä noin 2 m x 2 m kokoinen, vedellä täyttynyt pyöreä kuoppa. Näillä kohdin erottuu vuoden 1950 ilmakuvassa vielä rakennuksia. Lisäksi alueelle on kaivettu ojia. Tontin länsipuolella on toinen, 1900-luvun loppupuolella käytössä ollut ja 2000-luvun alussa autioitunut tonttimaa. Saattaa olla, että vanha Skäggasin tontti on täysin tuhoutunut, mutta maan alla voi myös olla säilyneitä rakenteita tai kulttuurikerroksia. |
tillbaka
Historialliset kylätontit, Inventointi 2011 V.-P. Suhonen & Janne Heinonen
