Kaitalahdessa, Päätien ja Hopeakaivoksentien välissä sijaitseva Hålvikin ns. hopeakaivos tunnetaan jo 1700-luvun lopulta. Nykyään kaivoksesta on säilynyt yksi aidattu louhoskuoppa kallion reunalla, Päätie 40a ja Hopeakaivoksentie 29 tonttien risteyksessä, pihamaa-alueella. Aiemmin paikalla on ollut useampia kaivokseen liittyviä kuoppia ja louhekivikasoja sekä todennäköisesti niihin liittyvä historiallinen tielinja, mutta ne ovat tuhoutuneet 2010-luvulla Hopeakaivoksentien ja sen reunoille nousseiden asuintalojen rakentamisen myötä.
Hålvikin hopeakaivos liittyy sijaintinsa ja historiansa puolesta siitä 320 m kaakkoon sijaitsevaan Stansvikin rautakaivokseen. Molemmat kaivokset on merkitty Timothy Winterin vuosina 1777–1794 laatimalle kartalle. Hålvikin vuonna 1787 löytynyt malmi on kuitenkin koostumukseltaan aivan erilainen kuin Stansvikin. Samoin kuin Stansvikistä, Hålvikista on löydetty huomattava määrä mineraaleja, mutta tärkeimmät hyötymineraalit olivat lyijyhohde ja sinkkivälke. Hålvikin viidestä montusta louhittiin vuosina 1787–1789 noin 500 tonnia lyijy- ja sinkkimalmia, jonka hopeapitoisuuden ilmoitettiin olleen 16 g tonnia kohden. Sen sulattamiseksi rakennettiin Vantaankoskelle (Qvarnbacka fors) sulatto, joka kuitenkin toimi vain vuonna 1795 ja samana vuona kaivoksen toiminta lakkautettiin. Vaikka kaivostoiminta jäi lyhytaikaiseksi ja hopeamäärä pieneksi, pidettiin hopeamalmilöytöä kuitenkin merkittävänä Ruotsin vallan aikana. (Koivisto 2012: 8–9; Hultin 1879: 280–281; Saltikofff et al. 1994: 41–42.)
Kaivosalue kartoitettiin vuonna 2012 ja vuonna 2013 yhdeksän kymmenestä kartoitetusta rakenteesta tyhjennettiin ja dokumentoitiin. Nykyään muinaisjäännökseen kuuluu vain louhoskuoppa 1, joka on kooltaan noin 6,5 m x 4,5 m ja eteläreunalta syvyydeltään 11 m. Kaivoksen pohjoisreunalle on louhittu portaita ja kuilun seinämissä erottuu ilmeisesti louhinnassa käytetyn meisselin jälkiä. Muista dokumentoiduista rakenteista numerot 6 ja 7 olivat isoja louhoskuoppia, joiden seinissä oli poranjälkiä sekä kuopat 2, 8 ja 9 olivat pienempiä koekaivoksia, joista yhdessä oli porajälkiä ja yhtä oli louhittu tulella. Kahdessa dokumentoidussa kuopassa (3 ja 5) osoittautui, että maata oli kaivettu kallioon saakka, mutta louhimista ei havaittu. Yksi rakenne (kaivos 4) paljastui hiekka- ja kalliorinteeseen kasatuksi louhoskivikasaksi ja yhdessä aiemmin kaivoskuopaksi luokitellussa kohteessa oli vain painanteen täyttöä (kaivos 10). Mahdollisesti kuopista numerot 1 sekä 6-9 ovat olleet 1780-luvulla mainitut Hålvikin viisi monttua. Vuonna 2012 kartoitettiin myös louhoskuopan 1 eteläpuolelta eteläkaakkoon lähtenyt, mahdollisesti malmin kuljetukseen liittyvä tielinja. (Koivisto 2012; Heikkinen 2013.) |
tillbaka
Koordinater
Hålvik, Kartoitus 2010 Markku Heikkinen, Heini Hämäläinen