Rasbölen kalkkilouhos on mahdollisesti ollut käytössä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa, jolloin alueelta louhittiin suuria määriä kalkkikiveä etenkin Suomenlinnan rakentamista varten. Kohde sijaitsee Mustavuoren ja Porvarinlahden pohjukan välissä kalliosaarekkeella, jolla kasvaa ryteikköistä sekametsää. Samalla paikalla on keskeneräiseksi jäänyt ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema I:9, jonka rakenteissa louhoskuoppia on ilmeisesti aiottu hyödyntää.
Louhoskuoppia on nykyään vaikeahko erottaa linnoitustöiden yhteydessä louhituista kuopista. Osassa kuoppien seinissä on kuitenkin näkyvissä massiivista kalkkikiveä (Salla 2014: Liite 1, kohde 11–58). Vuonna 1904 louhosta tutkineen Max Sergeliuksen mukaan louhosta ei ollut tuolloin käytetty lähes sataan vuoteen ja se oli tyhjennetty. Sergelius kertoo louhoksen kooksi 60 m x 20 m ja syvyydeksi 5 m. (Eskola et al.1919: 18; Saltikoff et al. 1994: 48.) Suurin louhosalueella, kallion pohjoisosassa sijaitseva kuoppa on syvyydeltä noin 5 – 6 m ja siihen on suunniteltu rakennettavaksi kaponieeri vuosina 1915-1918 (Venäläinen sotilaskartta 228), mutta rakennustyöt ovat jääneet kesken.
Lähialueilta tunnetaan muitakin kalkkilouhoksia: Mustavuorella, Rasbölen louhoksesta noin 700 m etelään on suuri Nordsjön louhos ja alle 800 m säteellä itäkaakossa sijaitsevat Porvarinlahden - Borgarstrandsvikenin louhokset.
Lähteet:
Venäläinen sotilaskartta 288, Sotilaskartat (kokoelma) > Ia*/1 Ruotsin vallan aikaiset sotilaskartat >Sotilaskartta Ia* 228/- - [Kartor öfver fästningsvärken 1914-1918 (56 kartor)]. Kansallisarkisto.
Eskola, P. & Hackman, V. & Laitakari, A & Wilkman, W. W. 1919: Suomen kalkkikivi. Geoteknillisiä tiedonantoja nro. 21. Suomen Geologinen toimisto, Helsinki.
Salla, A. 2014: Helsingin kalkkikalliot. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 17/2014.
Saltikoff, B. & Laitakari, I. & Kinnunen, K. A. & Oivanen, P. 1994: Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset. Geologian tutkimuskeskus. Opas 35. Espoo. |
tillbaka
Koordinater