Kohde sijaitsee Kyrönjoen itäpuolella, Kalsilan viljelysaukean reunassa, kolmella mäenkumpareella, tönkällä, kapean, metsän sisällä olevan peltotilkun ympärillä.
Kohteesta tunnetaan röykkiöitä, jotka ovat suurin osa on vaikeasti havaittavissa, ja rautakautinen asuinpaikka-alue.
Esantönkkä ja Mäkihaka tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa ja Kurkunmäki tarkastettiin vuonna 2007, jolloin äestetyltä alueelta löytyi laaja asuinpaikka. Asuinpaikkoihin liittyvää aineistoa löydettiin kolmesta eri kohdasta. Löytöinä saatiin runsaasti keramiikkaa, savitiivistettä ja rautakuonaa. Mäeltä on löytynyt vuonna 1890 Korkeavuoren rinteeltä, ison maakiven halkeamasta C-tyypin rautakirves ja vuonna 1933 samanlainen kirves sekä pronssinen rannerengas pellosta (KM 9955:1-5).
Mäkihaan röykkiöissä ei erotu kasattuja kiveyksiä, vaan lähinnä epämääräiseltä näyttävää kivikkoa, joka on jäänteenä röykkiön pohjakiveyksestä. Ne olivat hankalasti havaittavissa jo vuonna 1939 tutkimuksia tehtäessä. Röykkiöt on merkitty peruskarttaan. Röykkiöistä vain yksi, luoteisimman ryhmän Mäkihaan röykkiö 130a, on tutkittu vuonna 1939. Se on kooltaan noin 18 x 12 m, siinä on iso silmäkivi ja reunakehää muistuttavaa latomusta; esineistö on 400-luvulta, ilmeisesti useita hautauksia.
Esantönkän röykkiöitä yritettiin paikallistaa vuoden 2012 inventoinnissa. Aiempien tietojen mukaan haudat ovat matalia ja kooltaan 15 x 15 m ja 12 x 12 m. Peruskarttamerkkien kohdalta ei löydetty mitään merkkejä haudoista, sen sijaan kaksi mahdollista hautaröykkiötä löytyi peruskarttaan merkityistä haudoista pohjoiseen olevien kahden 20 metrin korkeuskäyrän kumpareen itäreunoilta. Itäisempi röykkiöistä on lähellä peltoa. Molemmat röykkiöt ovat melko matalia, niiden kokoa on vaikea määritellä. |
takaisin
Koordinaatit
Vähäkyrö Inventointi 1896 (Huom. digitoimattomia karttaliitteitä); Inventointi; 1896