Långfuruholmin hautaröykkiö on pyöreä ja läpimitaltaan lähes yhdeksänmetrinen. Vuonna 1929 siinä on ollut näkyvissä laakakivien muodostama arkkumainen rakenne, jonka sivuilla oli ollut kaksi tai kolme pystyyn nostettua laattaa ja vaakasuoria laattoja niiden välissä. Myöhemmin laattoja on siirrelty. Hildur Planting mainitsee röykkiön jäännöksestä löytyneen kaksi pääkallon yläosan palaa, reisiluun, joitakin selkänikamia sekä palaneen puun jäännöksiä. Långfuruholmenin röykkiöstä näytteeksi vuonna 1933 otetut luut on määritetty palamattomiksi aikuisen ihmisen luiksi. Se, että vainajan jäännökset Långfuruholmenin haudassa ovat palamattominakin säilyneet 1930-luvulle, viittaa siihen, että haudan ikä ei olisi kovin korkea. Tapani Tuovinen on teoksessaan ”Ulkosaariston arkeologiaa” esittänyt Långfuruholmenin haudalle ajoitusmahdollisuuksiksi nuoremman rautakauden tai keskiajan.
Luonti: 2.6.1999 Viimeisin muutos: 28.11.2012
Tutkimukset
Hildur Planting inventointi 1933
Löydöt: KM 9749:2
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.11.2012
ei tiedossa inventointi 0
Huomautuksia: Tyarktika + vs suojkl
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 2.6.1999
Tapani Tuovinen inventointi 1997
Huomautuksia: Tuovinen, T. 1997. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen arkeologinen inventointi IV, 1997. Kertomuksen kohde numero 23.
Luonti: 31.3.2008
Esa Laukkanen inventointi 2012
Huomautuksia: Inventointikertomuksen numero 31. Kemiönsaaren Dragsfjärdin arkeologinen inventointi vuosina 2011 ja 2012. Varsinais-Suomen maakun-tamuseo.
Ei käyty vuoden 2012 inventoinnin aikana.
Luonti: 28.11.2012 Viimeisin muutos: 27.2.2013
Svante Dahlström tarkastus 1926
Luonti: 28.11.2012
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.