Vanhanmajankankaan länsiosassa, länteen loivasti laskevalla rinteellä sijaitsee rakennuksen perusta sekä vähintään noin 20 sammal- sekä heinäpeitteistä raivausröykkiötä. Rakennuksen perusta on kooltaan noin 5,5 x 4 metriä ja sen ympärillä kiertää noin 0,7 metriä leveä ja 0,3 metriä korkea valli. Perustuksen pohjoisnurkassa erottuu noin 1 metrin leveä ja 0,6 metriä korkea sammaleen peittämä kiukaan jäännös.
Raivausröykkiöiden halkaisija vaihtelee noin 1,5-4,5 metrin välillä. Niiden korkeus vaihtelee noin 0,3-0,6 metrin välillä. Röykkiöt ovat pääsääntöisesti pyöreitä, mutta osa röykkiöistä on myös enemmän pitkulaisen muotoisia. Osa röykkiöistä on täysin sammaleen ja heinän peitossa, osassa röykkiöistä kivet ovat esillä. Röykkiöiden väliset alueet ovat melko tasaisia, kivettömiä ja heinittyneitä.
Vuoden 1846 pitäjänkartalla, vuoden 1957 peruskartalla sekä vuosien 1948, 1949 sekä 1956 historiallisissa ilmakuvissa alueelle ei ole merkitty rakennuksia. Vanhalle peruskartalle alueen läpi on merkitty polku pohjois-etelä suunnassa. Vuoden 1846 pitäjänkartalla kohdalle on kirjoitettu tekstiä, josta on hankala saada selkoa. Tekstissä on ainakin sana ”Aho”. Etymologisen sanakirjan mukaan aho tarkoittaa ”hylätty kaskimaa; viljelemättä jätetty pelto, keto, alava niitty”. Ottaen huomioon pitäjänkartan merkinnän ja nykyisen paikannimen, Vanhanmajankangas kyseessä voi olla kasken, pellon tai niityn raivaamiseen liittyviä röykkiöitä sekä tilapäisasumus.
Rakennuksen perusta ja röykkiöt sijaitsevat tiheässä taimikossa, jossa havainnointi oli paikoitellen hyvin hankalaa. Kaikkia yksittäisiä kiviröykkiöitä ei maastossa dokumentoitu vaan maastossa pyrittiin kartoittamaan alueelle, joissa röykkiöitä sijaitsee rajat. |
takaisin
Koordinaatit
Kivineva tuulivoimapuistoalueen arkeologinen täydennysinventointi, Inventointi 2024 Jussi-Pekka Hiltunen