Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee kuusivoittoisen Pakilanmetsän eteläosassa, noin 115 m länteen Pikkusuontien eteläosasta. Kohteen länsipuolella kulkee luoteesta etelään kaartuva vanha yhdystie, joka on nykyään käytössä ulkoilutienä. Kohteen pohjoisosan läpi kulkee itä-länsi-suuntainen yhdystie, joka on niin ikään ulkoilureittinä ja eteläosassa sen katkaisee myös ulkoilutie.
Puolustusaseman XVIII: 2 koillis- ja länsiosan yhdistävästä yhdyshaudan vallista lähtee noin 0,5 m – 1 m leveä ja 0,5 m syvä kaivanto eteläkaakkoon. Kaivannossa kasvaa nykyään melko isoja kuusia ja sen eteläpäätä on muokattu toisen kaivannon poikki menevän ulkoilutien kohdalta ja sitä on ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetty ojana ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Alun perin kaivanto on todennäköisesti ollut kaapeliura, joka on merkitty venäläiselle, vuoden 1917 Volhovskin jalkaväkirykmentin kartalle.
Kaapelikaivannon länsipuolella, loivassa mäen rinteessä dokumentoitiin vuoden 2024 inventoinnissa kahdeksan kuoppaa, joiden syvyydet ovat pääosin noin 0,5 m. Osassa kuopista on havaittavissa hiukan säännöllistä, suorakaiteenomaista muotoa, mutta osa on muodoltaan melko epämääräisiä. Kuopat saattaisivat olla parakkien perustuspainanteita, tai liittyä muutoin linnoituksen rakentamistöihin.
Keskuspuistossa sijaitsevat puolustusasemat XVIII: 1–3, piikkilankaeste ja kaapeliura muodostavat suojelukokonaisuuden, jonka alueella on hyvin säilyneitä, tyypillisiä ja harvinaisia linnoituslaitteita. Kohteilla on selkeästi hahmotettavissa ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusjärjestelmä.
Kohde kuuluu Tukikohtaan XVIII, jonka puolustusasemat 1–10, Tykkipatterit 90 ja BB6, este1 ja kaapeliura sijaitsevat Haltialan ja Maununnevan alueella. Tykkipatterin BB6 rakentamisesta ole varmuutta, mutta muut ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. |
takaisin
Koordinaatit