Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee Keskuspuistossa, Pakilanmetsässä, Maununpellon kaakkoispuolella. Este suojaa Tukikohtaa XVIII: 2 sen pohjoispuolelta ja itäpuolella estettä on Tukikohta XVIII: 1, josta on pystytty tulittamaan estettä.
Puolustusaseman XVIII: 2 pohjoispuolella on säilynyt kaksi piikkilankaesteen suojavallia, joista itäisemmän pituus on noin 140 m ja läntisemmän noin 70 m. Vallien välissä on vajaa 20 m levyinen aukko. Itäisempi valli on lähes itä-länsi-suuntainen ja läntisempi koillis-lounais-suuntainen. Läntisempi valleista on jäänyt osittain Maununpellon itäreunalla kulkevan ulkoilutien alle, mutta 50 m päässä vallin länsipäästä etelälounaaseen on ulkoilutien länsipuolella säilynyt noin 40 m pätkä etelälounas-pohjoiskoillinen-suuntaista vallia. Yhteensä vallin pituus vaikuttaisi olleen vajaa 330 m. Vallien pohjoispuoli on loiva, mutta eteläpuoli (kontreskarppi) on jyrkkä ja sen korkeus on noin metrin. Vallien etelä- ja itäpuolella erottuu paikoin piikkilankaesteen kaivanto, joka on noin 8 m leveä ja 0,2 m syvä.
Keskuspuistossa sijaitsevat puolustusasemat XVIII: 1–3, piikkilankaeste ja kaapeliura muodostavat suojelukokonaisuuden, jonka alueella on hyvin säilyneitä, tyypillisiä ja harvinaisia linnoituslaitteita. Kohteilla on selkeästi hahmotettavissa ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusjärjestelmä.
Kohde kuuluu Tukikohtaan XVIII, jonka puolustusasemat 1–10, Tykkipatterit 90 ja BB6, este1 ja kaapeliura sijaitsevat Haltialan ja Maununnevan alueella. Tykkipatterin BB6 rakentamisesta ole varmuutta, mutta muut ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. |