Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee Elonniityn eteläosassa, Maununnevan ja Pakilan rajalla, Heinämiehentien länsipään länsipuolella. Esteen säilyneet osat sijaitsevat metsiköissä Eloniityn molemmin puolin.
Kohde on itä-länsisuuntainen piikkilankaeste, joka on kulkenut tukikohdan XXII: 7 luoteispuolelta länteen kohti tukikohtaa XXIII: 1. Esteestä on jäljellä piikkilankaesteen suojavallia, joka on tehty maasta ja kivestä. Vallin leveys on noin 4 m ja se laskeutuu loivasti pohjoiseen, etelänpuoleisen reunan (kontreskarppi) korkeus on noin 1 m – 1,5 m. Osa vallista on tuhoutunut, kun Eloniitty on tehty 1900-luvun alussa pelloksi ja sen läpi on kaivettu oja. Pakilan puolella kulkeva ulkoilutie on myös tuhonnut osan esteestä. Pakilan puolella estettä on säilynyt noin 50 m matkalta, mutta sen katkaisevat itäpäästä ulkoilutie ja lännempänä siinä on noin 10 m kokoinen aukko. on vanhojen ilmakuvien perusteella jatkunut vielä lännemmäs, nykyisen Heinämiehentien asuinalueen alle. Maununnevan puolella estettä on säilynyt noin 18 m pituudelta. Vanhojen ilmakuvien perusteella valli on alkujaan ollut noin 160 m pitkä.
Kohde kuuluu tukikohtaan XXII, jonka puolustusasemat 1–13, tykkipatteri 88, esteet 1–2, parakkikuoppa sekä tie 1 sijaitsevat Länsi-Pakilan, Maunulan ja Pirkkolan alueilla. Näistä puolustusasemat 10 ja 13 ovat tuhoutuneet, mutta muut säilyneet. |