Kohde sijaitsee Katajamäen ja Katajakallion välissä noin 10 km Kinnulan keskustasta etelään. Paikalla on kaksi vierekkäistä rakennuksen pohjaa, joista erottuu kivijalan ja uunin jäänteitä ja isommasta kellarin paikka. Alueella on myös viljelyröykkiöitä. Noin 25 metrin päässä itäpuolella kulkee metsäautotie. Inventoinnin yhteydessä tehtyjen selvitysten perusteella paikalla olisi 1700-luvun alkupuolella perustetun Katajamäen talon pihapiiri.
Isomman rakennuksen kivijalka on kooltaan noin 9x9 metriä, se on puolisen metriä korkea ja leveä. Sammalen ja ruohon peittämässä kivijalassa on vaihtelevan kokoisia kiviä, erityisesti on käytetty laattamaisia liuskekiviä. Saman tyyppistä laattakiviä on käytetty myös rakennuksen pohjoiskulmassa olevassa uunissa. Uunin jäännös on iso, se on noin 3 metriä kanttiinsa ja noin 1,5 metriä korkea. Uunin vieressä on halkaisijaltaan pari metriä leveä vajaan metrin syvä kuoppa, joka on ilmeisesti lattian alla oleva kellari/säilytyskuoppa.
Noin 4 metriä isommasta rakennuksesta luoteeseen on pienemmän rakennuksen perusta, koko noin 6x7 metriä. Rakennuksen itäreunassa on uunin jäännökset, jotka erottuvat pari metriä leveänä ja metrin korkeana kumpuna.
Rakennuksen pohjat ovat hakkuuaukealla, joka kasvoi inventointihetkellä jo korkeaa ruohikkoa ja muuta kasvillisuutta, joten rakennusten yksityiskohtia ei voinut erottaa. Rakennusten kohdalle on jätetty hakkuissa pökkelökantoja merkiksi ja lisäksi isoja koivuja ja kuusia, joista muutamat olivat kaatuneet tuulessa ja niiden juurakot olivat repineet rakenteita rikki. Rakenteiden päältä pitäisi poistaa puut, mutta valitettavan yleinen metsäkoneen kuljettajan virhe on jättää ne paikalleen tai säästöpuumetsiköksi. Hakkuualueen maapohja on myös laikkumätästetty, lukuun ottamatta isomman kivijalan kohtaa. Hakkuuaukealla on myös raivausröykkiöitä, joita etsittiin ja paikannettiin, mutta luultavasti niitä on enemmänkin, mutta kasvillisuus peittää ne. Rakennusten pohjat erottuvat uudessa 5p ilmalaserkeilausaineistossa. Muita rakennuksia tai maahan kaivettuja rakenteita hakkuualueella ei sen perusteella pitäisi olla.
Historiallisten karttojen perusteella kyseessä on Katajamäen talo, joka on ilmeisesti perustettu Suuren Pohjan sodan (1700–1721) jälkeen ja autioinut 1800-luvun lopulla. Kotuksen nimiarkisto mainitsee, että kyseessä on noin 200 vuotta vanha itsenäinen talo, joka on hävinnyt 1800-luvun lopussa (tieto kerätty vuonna 1969, Helena Pohjamäki). Kohde on luokiteltu kiinteäksi muinaisjäännökseksi, koska se on perustettu ennen 1700-luvun puoliväliä ja se on autioitunut 1800-luvulla eikä paikalla ole asutusjatkuvuutta. Lisäksi rakennuksen pohjat ovat säilyneet melko hyvin ja se on ainoa talonpaikka lähialueella.
Muinaisjäännösalueen rajaus käsittää molempien rakennusten jäännökset ja 2–3 metrin suoja-alueen. Raivausröykkiöitä ei ole sisällytetty rajaukseen. Rajaus on suuntaa antava sillä kohde voi olla laajempi. Se onko tilaan kuulunut muita rakennuksia vaatisi lisätutkimuksia. |