Maantielakson eteläpuolisella länsirinteellä on kolme peräkkäistä kuoppaa noin 150 metrin matkalla. Ne muodostavat suunnilleen kaakko-luode -suuntaisen jonon. Kuopista dokumentoitiin halkaisija (kuopan sisäkehä) ja syvyys. Lisäksi kiinnitettiin huomio kuopan muotoon ja ympäristöön. Kuoppien halkaisija vaihtelee 1,5-1,9 m ja syvyys on 0,4 m. Kuoppien ympärillä on vallit. Kuoppien muoto on maljamaisen pyöristynyt. Kuopassa nro 1 on sammalen alla noin 2 cm:n vahvuinen huuhtoumiskerros, mutta syvemmältä kuoppaa ei tutkittu. Muita kuoppia ei maannoksen osalta tutkittu lainkaan.
Kyseessä lienevät pyyntikuopat, jotka eivät välttämättä ole samanikäisiä keskenään. Alue on
jäkäläpohjaista mäntykangasta laajan suoalueen reunassa, joten se olisi varsin sopiva esim. metsäpeuran pyyntialueeksi. Kauhanevan-Pohjankankaan alue kuuluu Suomenselkään, mikä on metsäpeuran luontaistanesiintymisaluetta. 1700 -luvulla metsäpeura on alueella ollut jo kuitenkin hyvin harvinainen. Keskiajalla alueella on kirjallisten lähteiden mukaan ollut satakuntalaisten eräsijoja ja alueelta tunnetaan lisäksi kivikautisia asuinpaikkoja. Koska pyyntikuoppia tiedetään Suomessa käytetyn kivikaudelta vähintään 1800 -luvun lopulle, jää kuoppien ikä tarkempien tutkimusten puuttuessa avoimeksi. Todennäköisesti ne ovat kuitenkin vähintään satoja vuosia vanhoja.
Luonti: 24.8.2018
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.