Ensimmäisen maailmansodan aikainen tykkipatteri, joka sijaitsee Itäisessä Pihlajasaaressa, korkean kallion laella ja ympäristössä. Maasto on pääosin avokalliota. Rinteillä kasvaa harvaa, mäntyvoittoista sekametsää ja aluskasvillisuus on paikoin runsasta. Pieni osa kohteesta sijaitsee Pihlajasaaren nudistirannan alueella.
Itäiseen Pihlajasaareen rakennettiin kesällä 1916 väliaikainen neljän 75 mm:n tykin ilmatorjuntapatteri, jonka tilalle alettiin elokuussa rakentaa neljän ilmatorjuntatykin betonisia tykkiasemia. Näihin ei ehditty tuoda väliaikaisen aseman tykkejä takaisin ennen sodan päättymistä.
Kallion laella sijaitsee hajautetussa, suorakulmaisen kolmion muotoisessa muodostelmassa neljä tykkiasemaa noin 40 m etäisyydellä toisistaan. Keskimmäinen tykkiasemista on louhittu kallioon, muiden rintavaristus on vahvistettu etupuolelta kivimuurauksella. Puolikaarenmuotoisten rintavarusten reunaa kiertää betoninen katos, niissä on kaikissa kaksi ampumatarvikekomeroa, joissa osassa puuvuoraukset ovat säilyneet. Kahden aseman keskellä olevilla tykkien paikoilla rautakiinnikkeet ovat näkyvissä, mutta eteläisimmissä tykkiasemissa on istutuksia.
Kallioon louhittuun tykkiasemaan johtaa pohjoisesta koilliseen kääntyvä, kallioon louhittu hauta, joka 2025 oli täysin kasvillisuuden peittämä. Haudan pituus on noin 35 m. Pohjoisimpaan tykkiasemaan johtavat betoniportaat, jotka vievät aseman alapuolella oleville luolille. Itäisempi luolista, jonne sisäänkäynti on betoniseinässä olevasta, kahleilla lukitusta teräsovesta, toimi ruutikellarina, läntisempi, jonka betoniseinässä on kaksi teräsovea, oli miehistösuoja. Vuonna 2025 luoliin ei päässyt sisälle, mutta aiempien tietojen mukaan luolat ovat melko alkuperäisessä asussaan. Ruutikellarissa on kaksi huonetta ja sen koko on 30 m2, läntisemmässä on viisi huonetta ja koko 70 m2.
Pohjoisimmasta tykkiasemasta noin 60 m koilliseen, saaren itärannalla sijaitsee betoninen, kuutiomainen kaapelisuoja, josta on lähtenyt kaapeli kohti Suomenlinnan keskuslinnoitusta. Kaapelikaivon edustalla rantakivikossa on betonijäänteitä, jotka ilmeisesti liittyvät rakenteeseen.
Linnoitustöiden yhteydessä Itäiselle Pihlajasaarelle rakennettiin myös kasarmi, keittiö ja ruokala, käymälöitä, liitereitä ja työmiestien konttori, minkä lisäksi saaren luoteisosassa sijaitsi huvila lisärakennuksineen. Yksi ilmeisesti huvilaan liittyvä kivijalka toimii nykyään nuotiopaikkana ja sen läheisyydessä ryteikköisessä metsikössä on tiilinen maakellarin raunio (alakohde). Näillä paikoin on rakennus ja ilmeisesti kellari jo 1855 kartalla. Muita rakennusten jäänteitä ei 2025 inventoinnissa nähty runsaan kasvillisuuden takia, eikä tuolloin kierretty lainkaan nudistirannan alueella. Itäisen Pihlajasaaren ulkoilutiet ovat paikoin kiville pengerrettyjä ja rakennettu mahdollisesti jo 1800-luvulla, jolloin saarella on ollut joitakin rakennuksia.
Lähde: Markus Manninen 2000. Viapori: Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa 1914–1918. Sotamuseo. s. 89. |
takaisin
Koordinaatit
Helsingin maa- ja merilinnoitukset. Tarkistettu inventointi 1979.; Inventointi; 1979