Haltialan kalkkilouhos sijaitsee Haltialanmetsässä, Haltiavuoren huipusta 300 m koilliseen, ulkoilutien pohjoispuolella olevan kallion pohjoisreunalla, luonnonsuojelualueella.
Louhos on suorakaiteenmuotoinen, pitkänomainen kaivanto, jonka leveys on 3–4 m, pituus noin 30 m ja syvyys 3 m. Louhoksen seinämissä on nähtävissä kalkkikiveä. Louhoksen länsipäädyssä on louhekivistä tehtyjä latomuksia ja louhoksen koillispäässä kivikasa, jossa vuoden 2024 inventoinnissa oli 1900-luvun metalliämpäri. Louhoksen luoteispuolella, polun reunalla on noin 5 m x 4 m kokoinen ja 0,8 m syvyinen, rinteeseen kaivettu painanne, joka saattaa liittyä kaivokseen.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisu Haltialan metsäalueen luonto (2006, toim. Jarmo Honkanen) kertoo louhoksen olleen karsikivilouhos. Karsikivi on kalkkikivien reunoilla esiintyvä kalkkisilikaattikivi, joka sisältää runsaasti kalsium- ja magnesiumpitoisia silikaatteja. Julkaisussa arvellaan, että Haltialan louhoksen kalkkikiveä olisi voitu käyttää Vantaan Pyhän Laurin kirkon, joka sijaitsee noin 4,6 km päässä louhoksesta, rakentamiseen 1400-luvun loppupuolella. (Honkanen 2006: 19.) Haltialan louhosta ei tunneta historiallisista lähteistä, joten sen ajoituksesta ei ole varmuutta.
Myös Haltialan metsäalueen pohjoisreunalla, Tomtbackan Nymansin torpan paikalla on mahdollisia merkkejä louhinnasta. Holmbergin mukaan tosin rautamalmia olisi löytynyt Lindosin torpan luota, jossa on tehty luultavasti 1800-luvulla koelouhintaa ilman merkittäviä tuloksia (Holmberg 1858: 7).
Lähteet:
Holmberg 1858: Materialier till Finlands geognosi. Bidrag till Kännedom af Finlands Natur och Folk IV. Finska Vetenskaps-Societeten, Helsingfors.
Honkanen (toim.) 2006. Haltialan metsäalueen luonto. Helsingin kaupunkiympäristön julkaisuja. Helsingin kaupunki, Helsinki. |