Kyseessä on vanha peltoalue, joka näkyy vuoden 1845 pitäjänkartassa, mutta ei vuoden 1968 peruskartassa, jolloin paikalla on jo metsää. Inventointihavaintojen mukaan viljelyröykkiöiden välisellä alueella, eli vanhalla peltoalueella kasvaa arviolta sata vuotiaita mäntyjä, joten vaikuttaa todennäköiseltä, että peltoviljely on paikalla loppunut yli sata vuotta sitten.
Viljelyröykkiö 1 on pohjoisin. Sen halkaisija on 1,5 metriä, korkeus noin 0,4 metriä.
Viljelyröykkiö 2 on toiseksi pohjoisin. Sen koko on 1 x 4 metriä, korkeus vain 0,2
metriä. Röykkiön päältä on ajettu metsäkoneella tai traktorilla. Viljelyröykkiö 3 on toiseksi eteläisin, sen halkaisija on metrin ja korkeus 0,2 metriä. Viljelyröykkiö 4 on eteläisin, sen halkaisija on 1,5 metriä ja korkeus 0,3 metriä. Röykkiöt rajaavat vanhan pellon yläosan koillisreunaa kaakko-luode suuntaisena rivinä. Röykkiöistä noin 15 metriä länteen on maatunut oja, joka lienee mennyt joko pellon toisessa reunassa tai sitten pellon keskellä, jolloin pelto olisi jatkunut tästä vielä länteen. Maaston muoto puoltaa jälkimmäistä ajatusta. |