Viperin torppa, josta käytetään vanhoissa kartoissa myös nimitystä Iso-Viperin torppa, on sijainnut Viperinlahden rannalta Lemuntielle yltävän peltokaistaleen keskellä, matalalla kalliokumpareella. Jacob Stålströmin 1779 piirtämän tiluskartan mukaan torppa on käsittänyt uuden asuinrakennuksen, vanhan aitan, vanhan navetan ja ladon, sekä vanhan saunan. Torppaa ovat ympäröineet pienet pelto- ja niittytilkut.
Torppa on perustettu viimeistään vuonna 1758, jolta vuodelta sen asukas, torppari Michel Olofsson mainitaan rippikirjoissa. Iso-Viperin, kuten Vähä-Viperinkin (1000028194), torpparit ovat vuokranneet maat Yli-Lemun rusthollilta eli ratsutilalta.
Nykyisin Iso-Viperin torpanpaikka on autioitunut, umpeenkasvanut saareke pellon keskellä. Villiintyneitten puutarhakasvien muodostaman tiheän kasvillisuuden keskellä on hahmotettavissa vanhan asuinrakennuksen kivijalka ja uuninpohja. Noin kaksikymmentä metriä asuinrakennuksen jäännöksestä länteen on toisen rakennuksen kivijalka, jonka vieressä kasvaa yhä hedelmää tuottava luumupuu. Se saattaa olla jo vuonna 1779 mainitun, tupaa vastapäätä sijainneen vanhan aitan jäännös. Muitten rakennusten jäännöksiä ei paikalla pysty enää erottamaan. Sen sijaan noin 70 metrin koilliseen, metsänreunassa, on kolme hiekkamaahan kaivettua maakellarin jäännöstä.
Viimeisin historiallinen tieto Viperin eli Iso-Viperin torpasta on vuodelta 1855, jolloin se on merkitty venäläiseen linnoituskarttaan. Vuonna 1880 piirretyssä venäläisessä topografikartassa näkyy enää Vähä-Viperin torppa. Henkikirjoissa mainitaan torppari Kustaa Wiperi vielä vuonna 1895, mutta ei enää sen jälkeen. |
takaisin
Koordinaatit