Oulu
kiinteä muinaisjäännös
Letonniemi	1000020966
Tyyppi:	alusten hylyt     hylyt (puu)
Ajoitus:	historiallinen, 1800-luku
takaisin

Koordinaatit

ETRS-TM35FIN P: 7215081 I: 424997 YKJ P: 7218101 I: 3425138 ETRS89/WGS84 Lat: 65,05096975° Lon: 25,40632356° ETRS89/WGS84 Lat: 65° 3,0582' Lon: 25° 24,3794' ETRS89/WGS84 Lat: 65° 3' 3,4911" Lon: 25° 24' 22,7648"

Kuvaus

Löytöpaikka sijaitsee Toppilansalmen pohjoispuolella Taskilan jätevedenpuhdistamon aluetta rajaavan aidan luoteiskulmasta satakunta metriä luoteeseen Letonniemen suojelualueen eteläpuolelle. Kohde sijaitsi pienen, rannanpuolelta kaislikon rajaaman poukaman pohjoisrannalla kaislikon reunassa. Poukama, samoin kuin poukaman merenpuoli varsin pitkälle, vaikutti tasaisen matalalta. Paikoin pehmeässä hiekkapohjassa oli matalan veden aikaan pinnan yläpuolelle ulottuvia kiviä. Kohdetta etsittäessä tavattiin sen ensi käynnillä mitatusta paikasta noin 150 metriä pohjoiseen yksi lauta, joka mahdollisesti on peräisin samaisesta hylyn osasta. Lauta oli noin 6 metriä pitkä ja se kaartui vastaavalla tavalla kuin myöhemmin kuvattavaksi tulevat hylyn osassa olleet laitimmaiset laudat. Toisena erillisenä rakenneosana tavattiin läheltä puhdistamon aitaa yksittäinen tukki, ilmeinen runkokaari. Sen pituus oli 281 cm. Kaaren paksuus kaarevassa päässä oli 25 cm ja leveys 25 cm, puolivälissä paksuus oli 20 cm ja viistotussa suorassa päässä paksuus oli 12 cm ja leveys 20 cm. Lautojen kiinnitykseen on käytetty puutappeja. Säilyneessä hylyn osassa on puolet pohjan leveydestä, voidaan aluksen leveyden arvioida olleen noin kuusi metriä. Kun kyseessä näyttäisi olevan alueella yleisesti käytetty talonpoikais- eli maalaispurjehduksessa käytetty niin kutsuttu peräpohjalainen jähti, voidaan aluksen kokonaispituuden arvioida olleen kahdenkymmenen metrin vaiheilla. Pohjatukin IV kölin puoleinen pää katsottiin sopivaksi puulustoajoitusta varten. Näyte ajoitettiin Joensuussa Itä-Suomen yliopiston Dendrokronologian laboratoriossa. Pohjatukki on kaadettu 1–20 vuotta vuoden 1842 jälkeen eli noin vuosina 1843–1860 (ks. liitteenä oleva ajoitusseloste). Tulos viittaisi siihen, että hylky on jostain 1800-luvun puolimaista. Pohjatukin puuksi varmistui mänty, joka mahdollisesti olisi alun perin kasvanut Kaakkois-Suomessa. Tarkastuksen yhteydessä myös lautojen todettiin olevan mäntyä. Oulun Hahtiperän satama mataloitui maannousun myötä ja 1700-luvun alussa pohdittiin paitsi uuden sataman paikkaa myös kaupungin siirtoa. Vuonna 1724 Oulujoki yllättäen avasi uuden väylän avomerelle synnyttäen Toppilansalmen. Salmea käytettiin kulkureittinä vanhaan satamaan mutta suojaisuutensa vuoksi se soveltui mainosti myös uudeksi satamaksi. Sitä mistä hylky löytöpaikalleen oli kulkeutunut, ei luonnollisestikaan voida tietää, mutta sen ajoittuu aikaan, jolloin kaupungin satama oli jo pitkään ollut Toppilansalmessa. Mahdollista on, että kyseessä on vanhuuttaan sataman läheiselle matalikolle hylätty jähti.

Luonti: 7.1.2013 Viimeisin muutos: 6.2.2015

Tutkimukset

Mika Sarkkinen ja Aimo Kehusmaa tarkastus 2010

Luonti: 7.1.2013 Viimeisin muutos: 7.1.2013

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / arkeologia  Oulu Taskila Letonniemi Tarkastus; Tarkastus; 2010

kopioi linkki tälle sivulle: