Onkimankangas sijaitsee Alisen Rautjärven ja Onkimanjärven välissä. Pituudeltaan kangas on noin 1,2 km, leveydeltään 100–400 metriä. Alue on tasaista mäntyvaltaista hiekkakangasta, jolla puuston koko vaihtelee. Etelässä alue rajoittuu Padasjoelta Evon oppilaitokselle menevään maantiehen ja pohjoisessa Luutajokeen, lännessä Onkimanjärveen ja sen jatkeena olevaan kosteaan alanteeseen, idässä Aliseen Rautjärveen.
Kankaalla on kaikkiaan kolmetoista kuoppaa, jotka inventointihavaintojen perusteella vaikuttavat hiilimiiluilta ja tervahaudalta. Hiilimiilut edustavat tyypiltään ns. lamamiiluja, joissa hiillettävät puut ladottiin maahan kaivettuun kuoppaan. Kuopat ovat maaduttuaan nykyisin alkuperäistä matalampia, mutta kairaushavaintojen mukaan niiden alkuperäinen syvyys on vaihdellut metrin molemmin puolin, leveys on vaihdellut noin 1–2 metrin ja pituus 2–3 metrin välillä. Lähes kaikki kuopat ovat tyypiltään suorakulmaisia, yksi on pyöreä. Kuopat sijaitsevat kankaan reuna-alueiden tuntumassa suhteellisen lähellä vettä. Toisaalta myös lähellä kankaan halkaisevaa metsätietä, joka saattaa kulkureittinä juontaa kauaskin menneisyyteen. Tervahauta edustaa ns. rännihautatyyppiä, jossa yleensä loivaan rinteeseen kaivettuun hautamaiseen kuoppaan ladotuista ja sammalilla tai turpeella peitetyistä tervaksista tislattiin tulen avulla tervaa. Hiilen- ja tervan valmistukseen kankaalla olisi ollut hyvät olosuhteet raaka-aineen, maaperän ja kuljetusyhteyksien suhteen. Kohteet ovat täysin säilyneitä.
Inventointi 2025: Kohde tarkastettiin inventoinnin yhteydessä. 5 p laserkeilausaineiston mukaan alueella näkyy ainakin 47 kuoppaa. Suurin osa kuopista sijaitsee metsätien varrella, osa metsätien länsipuolella, tasaisella mäntykankaalla kuoppia on kahdessa kohdassa, pohjoisessa ja etelässä. Jokaista kuoppaa ei tarkastettu maastossa erikseen.
Aluerajauksen ulkopuolella havaittiin muutama kuoppa, mutta metsätien länsilounaispuolella olevat kuopat ovat todennäköisesti hiekanottoa, sillä niiden pohjalle tehdyissä kairauksessa ei havaittu hiiltä. Jos kohteen alueelle kohdistuu muuttuvaa maankäyttöä, kannattaisi kuoppien status (hiilimiilu/maanotto) selvittää tarkkuusinventoinnin keinoin. |