1700-luvulla Linnankosken itärannalla toimi kruunun veromylly, joka kuului Siitolan ja Ojalan kartanoille. Ensimmäinen sahalaitos aloitti toimintansa Linnankosken vieressä vuonna 1796. Kyseessä oli ensimmäinen Vuoksen vesivoimaa hyödykseen käyttänyt teollisuuslaitos. Saha lopetti toimintansa 1810-luvulla.
Myöhemmin Linnankoskella toimi lyhyen aikaa 1900–1901 Siitola Aktiebolagin rakennuttama puurakenteinen vesivoimalaitos ja karbiditehdas. Linnankosken vanhentunut karbiditehdas purettiin vuonna 1922 Imatran koskien patoamissuunnitelman ja voimalaitossuunnitelmien alta. Linnankoskessa on veden alla säilynyt tehtaan siipipadon perustaa ja puisia kuiluja. Linnankosken jäännöksissä on erityistä voimalan järeiden hirsirakenteiden säilyminen. Suomalaisen voimala-arkkitehtuurin rakennusaines on laitoksen koosta riippumatta ollut kautta aikojen tiili, teräsbetoni ja lohkottu kivi. Linnankoski rakennettiin kantavin rakentein ja koristeellisin yksityiskohdin puusta, mikä oli varsinkin suurvoimalalle poikkeuksellista. Rakennusaineen valintaan arvellaan vaikuttaneen tässä hankkeen väliaikaisen luonteen, sillä omistustaustaltaan kansainvälisen yhtiön (alunperin karbiditehdashanke) tarkoitus oli rakentaa vastarannalle vielä tehokkaampi laitosyksikkö
Kohteen sijaintitieto on arvioitu peruskartalta ja jäännöksiä voi olla veden alla koko joen leveydeltä.
Linnankosken vedenalaisia osia ovat tutkineet mm. imatralaiset sukeltajat, jotka ovat julkaisseet aiheesta kirjan: Linnakosken voimalaitos. Sukellus menneisyyteen. Linnankosken voimalaitoksen vaiheet 1899-1928. Helsinki 2008.
Luonti: 22.12.2010 Viimeisin muutos: 16.8.2016
Tutkimukset
Ulrika Köngäs inventointi 2010
Luonti: 22.12.2010
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.