Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1916–1918. Kohde sijaitsee Porvarinlahden ruovikkoisen pohjukan länsirannalla, lehtipuita kasvavassa kosteikossa. Este on suojannut puolustusasemaa I:9 pohjois- ja koillispuolelta.
Puolustusaseman I:9 pohjoispuolella heinikossa erottuu toistakymmentä (vuoden 2024 inventoinnissa näitä löytyi 14 tai 15) piikkilankaesteen puisten tolppien jäännöstä. Vuonna 2014 havaittiin, että tolpat olivat lahonneet poikki noin 20 cm maanpinnan yläpuolelta, mutta vuonna 2024 tolpista oli näkyvissä enää noin 10 cm osuudet. Tolppien jäännöksiä on heinikon alla varmasti lisää, mutta niitä on vaikea erottaa kasvillisuuden alta, minkä lisäksi alueella on samankokoisia puiden kantoja, joihin ne helposti sekoittuvat. Tolppien halkaisijat ovat 12–15 cm. Vuonna 2014 yksi tolpista oli noussut tai nostettu maasta. Tolppaa oli jäljellä 94 cm ja se oli teroitettu alapäästään 32 cm:n matkalla neljältä taholta kirveellä lyöden. Tolpan halkaisija oli 12 cm. Tuolloin Porvarinlahden rantakaislikosta löytyi viisi pystyssä, tosin kallellaan, olevaa tolpan jäännöstä, joiden maanpäällinen osuus oli noin 60 cm korkea. Vuonna 2024 näitä tolppia ei havaittu, eikä veden takia rantakaislikkoa ollut mahdollista tutkia tarkemmin.
Venäläisen sotilaskartan mukaan paikalla on sijainnut noin 150 m pitkä, luode – kaakko -suuntainen piikkilankaeste, joka on alkanut kohteen I:10 kaakkoispuolelta ja kaartunut puolustusaseman I:9 koillispuolella Porvarinlahden rantaan. Samaisen kartan perusteella piikkilankaesteet ovat suojanneet koko Mustavuoren pohjoisosaa, mutta muista esteistä ei ole säilynyt maastossa mitään merkkejä.
Kohde kuuluu tukikohtaan I, jonka puolustusasemia sijaitsee Niinisaaressa (Tukikohdat I: 3–6, 9, este1, tiet 2–3) ja Mustavuorella (Tukikohdat I: 10–21, tykkipatteri 61, kaksi kaivoa, parakkialue, kaapeliura, tie1). Tukikohtaan on kuulunut myös tuhoutunut tykkipatteri 62 ja siihen on suunniteltu enemmänkin puolustusasemia, mutta suunnitelmia ei ehditty toteuttaa. Tukikohta I:n kohteet muodostavat pääkaupunkiseudun parhaiten säilyneen linnoitekokonaisuuden. Rakennustyöt ovat jääneet osittain keskeneräisiksi, joten alueella hahmottuu eri valmistumisasteelle jääneitä linnoituslaitteita sekä ajan rakennusmenetelmiä ja työjärjestyksiä. |