Ilmajoki
kiinteä muinaisjäännös
Hautapakka	1000014820
Tyyppi:	työ- ja valmistuspaikat     raudanvalmistuspaikat
Tyyppi:	työ- ja valmistuspaikat     hiilimiilut
Ajoitus:	historiallinen
Z/m.mpy alin: 75.00
takaisin

Koordinaatit

ETRS-TM35FIN P: 6960645 I: 277630 YKJ P: 6963563 I: 3277711 ETRS89/WGS84 Lat: 62.70874673° Lon: 22.65072307° ETRS89/WGS84 Lat: 62° 42.5248' Lon: 22° 39.0434' ETRS89/WGS84 Lat: 62° 42' 31.4882" Lon: 22° 39' 2.6031"

Kuvaus

Kohde sijaitsee Ilmajoen keskustasta reilut 4 km kaakkoon, Ilmajoki-Pojanluomantieltä noin 750 metriä lounaaseen. Alue on likimain kokonaan kaivettua laajaa kumparetta ja rinnettä. Tämän ydinalueen ympärillä on laajempi kaivettu alue, jossa on paikoin vieri vieressä matalia kuoppia. Suurimmat kaivuualtaat ovat kumpareen lakialueella. Mitä ilmeisimmin paikalla on jonkinlainen historiallisen ajan raudan jalostus-/sulatuspaikka, johon tarvittava raaka-aine on kaivettu paikan päältä. Alueen metsätyyppi on tuoretta kangasmetsää, jossa kasvaa Ilmajoen olosuhteissa poikkeuksellisen vanha ja monimuotoinen puusto. Maaperä alueella on hyvin rautapitoista. Ydinalueella on ainakin kaksi pyöreää muodostumaa, joista isompi on halkaisijaltaan leveimmillään noin 8 metriä ja kapeimmillaan noin 4,5 metriä. Ulkoreunat ovat epämääräisesti pystysuorat ja noin metrin korkuiset. Ulkoreunalta rakenne laskee keskelle suppilomaisesti. Keskellä on noin 2 metriä halkaisijaltaan oleva kuoppa. Rakennelma on osin reunoiltaan sortunut ja lähes kauttaaltaan paksun sammal- ja kangasturvekerroksen peittämä. Koko tätä rakennelmaa ympäröi 3 - 4 metrin suuruinen kaivanto. Rakennelman korkeus on mitattu kaivannosta. Pienempi muodostuma sijaitsee edellisestä vajaa 50 metriä kaakkoon, kutakuinkin alueen korkeimmalla kohdalla. Muodostuma on pyöreä, halkaisijaltaan 4-5 metriä. Keskelle viettävä suppilo päätyy noin 1,4 metrin suuruiseen kuoppaan. Rakenteen ulkoseinät ovat epämääräisen pystysuorat ja noin metrin korkuiset. Tämä rakennelma on säilyttänyt muotonsa paremmin kuin suurempi rakennelma. Kummankin pyöreän rakennelman laelle suuntautuu yhdeltä syrjältä kapea luiska. Lisäksi kummassakin rakennelmassa on kettujen tai mäyrien kaivamia käytäviä. Rakennelmien ulkoseinä on (päällä ohut jäkälä- ja leväkerros) mustaa, osin kiven kaltaiseksi kovettunutta hiekkaa. Keskellä olevan kuopan pojalla on kangasturvekerroksen alla havaittavissa hiilenjäänteitä. Kivennäismaan rakenne kummassakin rakennelmassa poikkeaa selvästi ympäröivän maan rakenteesta. Samanlaista kivennäismaata ei löytynyt rakennelman vierestä, eikä muutamista kumparealueelle hajanaisesti tehdyistä näytekuopista. Todennäköisesti ottotoiminnasta on kulunut jo jonkin verran aikaa, koska metsäpohja on hyvin sammaloitunutta ja päällä oleva puusto on yli satavuotiasta. Niin paksun kangasturvekerroksen kuin alueella on, syntyminen vie tavallisesti aikaa useita satoja vuosia. Edellä kuvattujen rakenteiden ja kaivantojen lisäksi Yli-Vainio on kartoittanut alueella useita (ainakin 15 kpl) samantyyppisiä kaivanteita samalta kaakkois-luoteissuuntaiselta Tuohikallion palstalta. Hautapakan kohteen on tiennyt myös kurikkalainen malminetsijä, mutta nykyisillä maanomistajilla ei ole tietoa alueen historiasta. Tarkastus 2023: Paikalla on kolme suurta hiilimiilua ja maanottokuoppia (ks. tutkimukset-välilehti).

Luonti: 4.12.2009 Viimeisin muutos: 3.8.2023

Tutkimukset

Kaisa Lehtonen tarkastus 2009

Huomautuksia: Ilmajokelainen Olavi Yli-Vainio ilmoitti Museoviraston tutkija Kaisa Lehtoselle kohteesta sähköpostitse toukokuussa 2009. Tarkastus paikalle tehtiin 6.10.2009.

Luonti: 4.12.2009

Olavi Yli-Vainio ilmoitus 2009

Huomautuksia: Ilmajokelaisen Olavi Yli-Vainio sähköpostiviestit Museoviraston tutkija Kaisa Lehtoselle loka-joulukuussa 2009.

Luonti: 7.1.2010

Janne Rantanen (Seinäjoen museot) tarkastus 2023

Huomautuksia: Suunniteltujen hakkuiden vuoksi 2.8.2023 tehty tarkastus. Paikalla havaittiin kolme suurta (halkaisija n. 15-20 m) sysimiilua, jotka ovat suurelta osin poiskaivettuja, mutta sysikerrosta on paikoin säilynytkin. Miilujen ympäristössä on runsaasti pieniä ja sammaloituneita maanottokuoppia, joiden pohjalle ei ole ehtinyt syntyä podsolimaannosta ja seinämät ovat melko jyrkät, mikä viittaa suhteellisen nuoreen ikään (1900-luvun alkupuoli?). Tarkastuksessa ei havaittu mitään aiemmin oletettuun raudanpelkistämiseen liittyvää. Vuoden 1948 ilmakuvassa paikka on jo metsittynyt, joten miilunpoltto lienee tapahtunut ennen sitä. Vanhoissa peruskartoissa (1950-60-luvut) paikan poikki kulkee metsäpolku.

Luonti: 2.8.2023 Viimeisin muutos: 3.8.2023

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

kopioi linkki tälle sivulle: