Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee kevyenliikenteenväylien reunoilla kasvavassa metsikössä Raikukallion koillispuolella, Hämeenlinnanväylän läsipuolella, Tanotorventien eteläpäässä.
Esteestä on jäljellä enää keskiosa, alun perin se on suojannut koko Raikukallion puolustusasema XXIII: 4: n pohjoispuolta. Luode - kaakko suunnassa kulkeneesta esteestä on jäljellä kevyenliikenteenväylän eteläpuolella suojavallia noin 26 m, minkä jälkeen este tekee jyrkän mutkan ja jatkuu koillis-lounas-suuntaisena noin 20 m päättyen Hämeenlinnanväylän lännenpuoleiseen pengerrykseen. Vallin länsi- ja eteläreunat ovat jyrkempiä ja sen korkeus on noin 1,5 m. Esteen päällä on jonkin verran kiviä. Sen ympäristö vaikuttaa myllätyltä ja sinne on mm. kaivettu ojia. Este vanhojen ilmakuvien perusteella jatkunut luoteeseen, kevyenliikenteenväylän pohjoispuolelle, jossa metsäkaistaleella näkyy jonkin verran kivikasoja ja mahdollisesti hyvin matalaa vallin jäännettä, jonka läpi on kaivettu syvä oja. Voi olla, että kevyenliikenteenväylä on tuhonnut osan esteestä ja alueella vaikuttaa olleen muutenkin melko paljon maanmuokkausta.
Esteen länsipää on ollut nykyisen kauppakeskuksen etelän puoleisen pysäköintialueen kohdalla, mutta se on tuhoutunut kauppakeskuksen pihamaan ja paikoitusalueen laajentamisen yhteydessä. Paikalla on ollut 1990-luvun lopussa maasta ja kivistä koottu korkea valli, jonka yhteydessä oli ollut vähäisempiä valleja ja kaivantoja. Korkein valli oli syntynyt, kun supermarketin piha-aluetta oli raivattu ja toisaalta sitä varten oli myös poistettu maata puolustusaseman XXIII: 4 edestä. Matalammat vallit ja kaivannot olivat todennäköisesti ensimmäisen maailmansodan aikaisen piikkilankaesteen suojavalleja. Esteen itäpää taas on ollut puolustusaseman XXIII:2 länsikärjessä, Kaarelantiellä, nykyisen suomalaisvenäläisen koulun pihamaalla.
Esteen itäosasta tutkittiin keväällä 2019 Suomalais-venäläisen koulun vieressä, Hämeenlinnanväylän itäpuolella oleva noin 66 metrin osio, jonka päälle suunniteltiin rakentamista. Suojavallin poikki kaivettiin kaivinkoneella koeoja, jota laajennettiin suojavallin taustalla sijainneen matalan kaivannon kohdalle kaikkiaan 30 neliömetrin kaivausalueeksi. Tutkimuksessa havaittiin, että esteen suojavalli oli rakennettu kasaamalla maata matalan, luontaisen töyrään päälle. Suojavallissa ei havaittu kivisiä tai puisia tukirakenteita. Tolppia, joihin piikkilanka oli aikanaan kiinnitetty, ei löytynyt, eikä maassa näkynyt niistä mitään jälkiä.
Piikkilankaeste kuuluu tukikohtaan nro XXIII, jonka kohteet 1–15, esteet 1 ja 2, majoitusalue1 sekä tykkipatterit 89 ja 91 sijaitsevat Maununnevan, Kannelmäen, Pohjois-Haagan ja Pirkkolan alueilla. Näistä tukikohta XXIII: 15 on tuhoutunut, mutta muut säilyneet. |
takaisin
Koordinaatit
MV/318/05.02.00/2018 HELSINKI, Suomalais-venäläisen koulun, Kaarelankuja 2 asemakaavan muutos