Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee Porvoonväylän eteläpuolella, tiheäkasvuisessa metsässä. Pieni osa esteestä on säilynyt avoimemmassa maastossa Lahdenväylän ramppien keskellä.
Alkuaan noin kilometrin mittaisesta piikkilankaesteestä on jäljellä esteen suojavalleja yhteensä noin 320 m. Suojavalli on rakennettu maasta ja kivestä, se on noin 4 m leveä ja esteen puoleinen jyrkkä sivu on noin 1–1,5 m korkea, torjuntasuuntaan este laskee loivasti. Piikkilankaeste on sijainnut noin 30 cm syvässä ja 6–7 m leveässä kaivannossa. Porvoonväylän ja Lahdenväylän ramppien välissä olevalla alueella on jäljellä noin 15 metrin matkalla luode-kaakko -suuntaista maavallia. Valli jatkuu puolustusaseman IV:7 pohjoispuolella, Porvoonväylän eteläreunalla noin 109 m itäkoillinen-länsilounas-suuntaisena ja kääntyy sitten kaakkoon noin 113 m matkalta. Valli katkeaa Porvoonväylän ylikulkusillan kohdalla. Tämän vallin kaakkoispäästä 32 m pohjoiseen, puolustusaseman IV: 6 pohjoispuolella sijaitsee kolmas valli. Siitä on jäljellä noin 82 m koillinen-lounas -suuntaista vallia, jonka koillisosa on jäänyt Porvoonväylän alle.
Kohteen IV:7 pohjoispuolella olevan vallin ja sen takana sijainneen esteen matalan, n. 6 m leveän kaivannon kasvillisuutta on raivattu ja esteen yli on rakennettu kevyenliikenteenväylä moottoritien yli kulkevine siltoineen.
Laine on olettanut vuoden 1996 inventoinnissaan kohteiden IV:5, 7 ja 10 etumaastossa olevia kivilatomuksia piikkilankaesteiden rakenteiksi. Kyseessä on kuitenkin linnoitteiden rakentamisessa syntynyttä louhintajätettä, jota on käytetty asemien edessä maaston notkelmien täyttämiseen kuolleiden kulmien ehkäisemiseksi. Piikkilankaesteet ovat sijainneet pidemmän etäisyyden päässä puolustusasemista.
Piikkilankaeste kuuluu tukikohtaan IV, kuuluu tukikohtaan IV, jonka Kivikon, Jakomäen, Rajakylän ja Kontulan alueella sijaitsevat linnoituslaitteet (kohteet IV:1, 3, 5–14 ja tykkipatterit 69 ja 70, esteet 1 ja 2, yhdystieverkosto ja kaksi kaivoa) muodostavat hyvin säilyneen linnoitekokonaisuuden. Alueella voi muodostaa selkeän kuvan ensimmäisen maailmansodan aikaisen, hajasijoitetun linnoitusjärjestelmän mukaisesta tukikohdasta. Rakennustyöt ovat jääneet osittain keskeneräisiksi, joten alueella pystyy hahmottamaan eri valmistumisasteelle jääneitä linnoituslaitteita sekä ajan rakennusmenetelmiä ja työjärjestyksiä. |