Kulttuuriympäristön palveluikkuna

siirry kartalle	omat tiedot
på svenska


	ARKEOLOGISET KOHTEET

	kiinteä muinaisjäännös
	mahdollinen muinaisjäännös
	muu kulttuuriperintökohde
	havaintokohde
	löytöpaikka
	luonnonmuodostuma
	poistettu kiinteä muinais- jäännös (ei rauhoitettu)
	muu kohde

	kunta



	vanha kunta


	maakunta


	tyyppi

	tyypin tarkenne


	ajoitus


	vedenalainen kohde


	kohdenimi


	kohdetunnus


	valtakunnallisesti merkittävä arkeologinen kohde VARK





	kohteet maakunnittain
	kohteet vastuumuseoittain
	kohteet ELY-keskuksittain


Vaala
kiinteä muinaisjäännös
Siikajoen uittokanava	1000008027


Tyyppi:	kulkuväylät kanavat
Ajoitus:	historiallinen, ei määritelty

Tallennusperuste:	muinaismuistolaki 295/1963
Paikkatietoselite:	koordinaatit kanavan länsipäästä; itäpää 7146700 / 3487190

takaisin

Koordinaatit

Kuvaus

Oulujärven ja Siikajoen jokilatvan yhdistävän, noin 10 kilometrin pituisen kanavan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1903, ja se valmistui vuonna 1907. Kanavaa käytettiin pääasiassa puun uittoon. Sen lähes ainoa käyttäjä oli Raahen Puutavaraosakeyhtiö. Kanavan Oulujärven puoleisessa päässä se on louhittu kallioon, mutta kulkee muilta osin enimmäkseen suoalueilla. Kanavan pohjassa on puulava ja reunat on vahvistettu. Pohjan leveys on noin 1,8 metriä, ja veden syvyys oli alun perin 0,6-0,8 m. Oulujärven puoleisessa päässä oli pato. Viimeiset uitot tehtiin vuonna 1926. Vielä vuonna 1929 kanavaa kunnostettiin, mutta se jäi tarpeettomana rappeutumaan, ja Oulujärven puoleinen pää suljettiin maapadolla. Kanavan näyttävimmät jäännökset sijaitsevat sen Oulujärven puoleisessa, kallioleikkauksia käsittävässä päässä. Kanavan sulku on jäänyt maantien alle. Puutavaraa uitettaessa, kanavan varrella oli miehiä keksineen ohjailemassa tukkeja. Uitto jatkui myös yöllä, jolloin kanavan varrelle sytytettiin öljylamppuja antamaan valoa uittomiehille.

Oulujärven ja Siikajoen yhdistämistä kanavalla suunniteltiin jo 1600-luvulla, mutta rakentaminen osoittautui silloin liian vaativaksi.

Inventointi 2017: Kanava on parhaiten säilynyt Oulujärven päässä. Osa hirsikehikoista on vielä jäljellä, samoin juoksutuspato ja tien länsipuolelle kallioon louhittu linjaus. Veneheitolla on säilynyt ainoastaan yhtymäkohta Neittävänjokeen, muuten peltoalueilla kanava on sortunut sekä täytetty ja vain ojana havaittavissa.

Lisätietoja:

Hiltunen, Veikko 2000: Siikajoen uittokanava. Vaala - Oulujärven pitäjä. Encyclopedia Vaalaensis -pitäjäntietosanakirja. Toim. Simo Mäkelä. Oulu. (s. 654-656).

Kivinen, Jussi 2010: Höyryä Kainuun vesillä. 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa. Suomen Höyrypursiseura ry. Hämeenlinna. (s. 124 - 125).

Luonti: 28.5.2007 Viimeisin muutos: 5.1.2018

Alakohteet

Tutkimukset

näytä/piilota linkit muihin aineistoihin

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

kopioi linkki tälle sivulle:

kysy tai anna palautetta tämän kohteen tiedoista

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

ARKEOLOGISET KOHTEET

Siikajoen uittokanava