Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, jonka rakennusajankohta on 1916–1918. Kohde sijaitsee Mustavuoren ja Porvarinlahden pohjukan välissä kalliosaarekkeella, jolla kasvaa ryteikköistä sekametsää. Samalla paikalla on 1800-luvulle saakka käytössä ollut Rasbölen kalkkikivilouhos.
Puolustusasemassa on lähinnä kallioon louhittuja hautoja, etelään johtava hauta on ehkä maahan kaivettu ja osittain maalla peittynyt. Kohteen keski- ja pohjoisosassa haudat ovat melko syviä. Keskiosassa on kaksi kallioon louhittua kuoppaa, joiden halkaisijat ovat noin 8 m x 5 m ja 6 m x 5 m, syvyydet 1,5 m-2 m. Kohteen keskiosassa vanhaan kaivoskuoppaan on rakennettu betoninen, kaksihuoneinen suojahuone, jonka huoneiden koot ovat noin 2 m x 4 m. Huone on jäänyt kattamatta. Pohjoisosassa on suuri, noin 6 m syvä kuoppa, johon on ollut tarkoitus rakentaa idän suuntaan ampuva kahden tykin sivustatuliasema eli kaponieeri. Betonointitöitä ei ole kuitenkaan ehditty aloittaa. Pohjoisosassa on myös yksi mahdollinen kuoppa, joka voisi olla venäläisen sotilaskartan mukaan tarkoitettu asemalle. Kohteen ympäristössä on jonkin verran louhekivikasoja.
Kohteen pohjois- ja koillispuolella on säilynyt tukikohtaa suojanneen piikkilankaesteen jäännöksiä (I: este1). Kohteen eteläosaan on johtanut lounaasta yhdystie (I: tie), jonka rakenteita ei kuitenkaan pellolla enää erotu.
Kohde kuuluu tukikohtaan I, jonka puolustusasemia sijaitsee Niinisaaressa (Tukikohdat I: 3–6, 9, este1, tiet 2–3) ja Mustavuorella (Tukikohdat I: 10–21, tykkipatteri 61, kaksi kaivoa, parakkialue, kaapeliura, tie1). Tukikohtaan on kuulunut myös tuhoutunut tykkipatteri 62 ja siihen on suunniteltu enemmänkin puolustusasemia, mutta suunnitelmia ei ehditty toteuttaa. Tukikohta I:n kohteet muodostavat pääkaupunkiseudun parhaiten säilyneen linnoitekokonaisuuden. Rakennustyöt ovat jääneet osittain keskeneräisiksi, joten alueella hahmottuu eri valmistumisasteelle jääneitä linnoituslaitteita sekä ajan rakennusmenetelmiä ja työjärjestyksiä. |