Kouvola
kiinteä muinaisjäännös
Keltti Lauttavalkama	1000006132
Tyyppi:	puolustusvarustukset     maavallit
Ajoitus:	historiallinen, ei määritelty
Tallennusperuste:	muinaismuistolaki 295/1963
Tarkenne:	1700-luvun varustukset
Z/m.mpy alin: 60.00
takaisin

Koordinaatit

ETRS-TM35FIN P: 6748087 I: 478248 YKJ P: 6750919 I: 3478409 ETRS89/WGS84 Lat: 60.86742334° Lon: 26.59949088° ETRS89/WGS84 Lat: 60° 52.0454' Lon: 26° 35.9695' ETRS89/WGS84 Lat: 60° 52' 2.7240" Lon: 26° 35' 58.1672"

Kuvaus

Kohde sijaitsee Kymijoen rantajyrkänteen päällä, lauttavalkamaan vievän tien pohjoispuolellan, ns. Pentik-paviljongin pysäköintialueen etelänurkasta 20 m etelään. Hiekkaperäisessä maastossa kasvaa vesakkoa. Kymijokeen laskevan uran jyrkkää, pohjoisenpuoleista yläreunaa noudatteleva, 70 m pitkä maavalli, jonka leveys on 1 m ja korkeus 1 m. Valli on eteläosastaan itä – länsi –suuntainen mutta se kääntyy keskikohdastaan lähes suorakulmaisesti ja on pohjoisosassa pohjoinen – etelä –suuntainen. Valli madaltuu pohjoispäässä. Vallin suojan puolelle on kaivettu 0,5 m leveä ja 0,2 m syvä ura. Länsipäässä erottuu vielä heikosti 10 m matkalla vallikäytävä, jonka leveys on 2 m ja korkeus ympäröivästä maastosta 0,3 m. Kymijokeen laskeutuvan uran pohjalla kulkee tie, joka on aikanaan vienyt lauttavalkamaan, jossa on ollut joen ylityspaikka. Uran eteläpuolella on myös ollut valli, joka on tuhoutunut. Vallit ovat varmistaneet joen ylityspaikkaa, jossa sijaitsi Venäjän ja Ruotsin raja vuosina 1743 – 1808. Uran eteläpuolelle rakennettu valli on tuhoutunut, kun kohdalle on rakennettu toisen maailmansodan aikainen Kymijokilinjan linnoite. Vuoden 2008 inventoinnissa tutkittiin ainoastaan tieuran pohjoispuoli. Noin 10 metrin kohteesta pohjoiseen on maata käsitelty kaivamalla 1980-luvulla. Alueelle on asennettu läheisen Pentik-paviljongin sadevedenkeräysjärjestelmän putket ja kokoojakaivot. Valli loppuu eteläpäästään noin 15 metrin päähän viemäreistä. Vallin päällä kasvaa kaikenikäistä lehtopuustoa. Kohde sijoittuu Natura- ja lehtojensuojelualueelle. Kymijoen ranta on herkkä maanvyörymille, joten eroosio voi vaurioittaa kohdetta. Viimeisin suuri sortuma on tapahtunut 1990-luvun lopulla. Kohde tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa ja se oli yllä olevan, kuvauksen mukaisessa kunnossa.

Luonti: 6.10.2006 Viimeisin muutos: 20.12.2012

Tutkimukset

Tapani Ahvenisto inventointi 1967

Huomautuksia: Kohde Kuusankoski 5.

Luonti: 6.10.2006 Viimeisin muutos: 8.3.2007

Kimmo Seppänen/Kuusankosken kaupunginmuseo inventointi 2006

Huomautuksia: Kohde nro 8 Kuusankosken yleiskaavassa 2020.

Luonti: 6.10.2006

John Lagerstedt inventointi 2008

Luonti: 17.11.2008

Vesa Laulumaa inventointi 2012

Huomautuksia: Valtatien 6 parantamiseen liittyvän suunnittelualueen arkeologinen inventointi.

Luonti: 20.12.2012 Viimeisin muutos: 20.12.2012

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset hankkeet  Kouvola. VT 6. Kouvolan kohdan parantamisalueen arkeologinen inventointi 26.9.–5.10.2012, Inventointi 2012 Vesa Laulumaa    Kuusankosken kaupunki, Inventointi 2006 Kimmo Seppänen    Pohjois-Kymenlaakso (Anjalankoski, Elimäki, Iiitti, Jaala, Kouvola, Kuusankoski, Valkeala), Inventointi 2008 John Lagerstedt   Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / rakennettu ympäristö  Kertomus amanuenssi Aarne Heimalan ja isännöitsijä Erkki Tohkan virkamatkasta 5.-7.5.1965 Haminaan, Taavettiin, Uttiin, Kuusankosken Ruotsulaan ja Kelttiin Tarkastus 1965    Kuusankosken seudun vanhojen linnoitusten tarkastus Tarkastus 1954

kopioi linkki tälle sivulle: