Kohde on kiinteä muinaisjäännös. Muinaisjäännösrekisterissä vuoden 2016 inventointiraportin perusteella oleva arvio 1700-luvun lopun puolustusvarustuksesta sopii hyvin kohteen
sijaintiin, näkymiin meriväylälle ja latomuksen luonteeseen ja ulkonäköön.
Hiekan, soran ja humuksen sekaisen kivivallin jäännöksistä on kaivettu esiin kiviä ja nosteltu niitä keoiksi kalliolle. Kivikeot on Kirkkonummen purettu ja kivet on aseteltu takaisin vallimuodostelmaan. Maa-ainekseen on jäänyt jonkin verran kuoppia kohtiin, joista kiviä on poistettu. Osa vallia, josta kiviä oli poistettu enemmän reilun neliömetrin alueelta,
näyttää kivien takaisin latomisen jälkeen erilaiselta kuin muu kivivalli, sillä siitä puuttuu kivennäis- ja muu maa-aines ja vuosisatojen aikana muodostunut kasvillisuus (sammalet ja jäkälät).
Kivikeot muuttivat paikan ja muinaisjäännöksen luonnetta merkittävästi. Jos kivikekoja ei olisi purettu, ne olisivat voineet houkutella lisää kävijöitä rakentamaan kivistä. Ne kivivallin osat, joihin kivet on nyt palautettu, vaikuttavat tällä hetkeltä osin eri-ikäisiltä kuin vaurioilta säästyneet osat. Vahinko ei ole pelkästään esteettinen vaan se voi vaikuttaa myös latomusten kohteluun jatkossa, jos niitä ei ymmärretä vanhoiksi. |