 |
| Kanta-Häme | |
| Hämeenlinna | |
| Vanajanlinna | 203129 |
| Kiinteistötunnus: | 109-427-1-9; |
| Kylä tai kaupunginosa: | Äikäälä |
| Osoite: | Vanajanlinnantie 485 13330 HARVIALA |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1919-1930 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Vanajanlinnan punatiilinen päärakennus valeperspektiiviin sijoitettuine siipirakennuksineen on uudemman suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksia sekä taiteelliselta kvaliteetiltaan että materiaaliselta toteutukseltaan.
Arkkitehtitoimisto Frosterus-Gripenbergin suunnitelman mukaan rakennettu Vanajanlinna sijaitsee Katumajärven rannalla. Punatiilestä ja graniitista rakennettu päärakennus, päämassaltaan kolmikerroksinen tiililinna, on arkkitehti Sigurd Frosteruksen taiteellinen luomus. Koristeveistotyöt ovat kuvanveistäjä Gunnar Finnen ja maalaukset Carl Slotten käsialaa. Rakennuksen kellarikerroksessa oli mm. turkkilainen kylpylä ja viinitupa, ensimmäisessä kerroksessa puutarhaan avautuva ruokasali, toisessa kerroksessa asuintiloja ja mm. Mannerheimin käyttöön sisustettu sviitti. Kolmas kerros oli varattu kartanon vieraiden majoitustiloiksi. Päämassan tilajako ja kiinteä sisustus ovat toisen kerroksen tilajärjestelyjä lukuunottamatta hyvin säilyneet. Päärakennuksen ja järven välinen rinne on rakennettu terassoiduksi puutarhaksi puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin kokonaissuunnitelman mukaan. Kartanokokonaisuuteen kuuluu metsän rajaan sijoitettu, umpipihan muotoon sijoitettu punatiilinen talouskeskus, "karjakartano", joka sekin on Frosteruksen suunnittelutyötä, sekä rivi punatiilisiä työväen asuinrakennuksia. Talouskeskuksen ja päärakennuksen yhdistää puistokuja. |
| Luonti: 14.10.2010 Viimeisin muutos: 30.12.2010 |
| Historia |
| Historia |
| Vanajanlinnan kantatilana oli Äikäälän keskiaikainen rälssitila, joka liittyy Vanajan piispankartanon historiaan. Nykyisen Vanajanlinnan historia alkaa 1918, jolloin Äikäälän tilan osti Rosenlew-yhtymän pääosakas, tohtori Carl Wilhelm Rosenlew. Suunnitelmana oli rakentaa Katumajärven rantaan metsätyslinna, johon kutsuttaisiin valtion poliittista ja taloudellista eliittiä. Metsästyksen vaatiman 500 hehtaarin tilakoon vuoksi tilaan hankittiin maata läheisistä Kidun ja Kappolan tiloista.
Vanajanlinna rakennettiin 1919-1924 arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnitelmien mukaan, talousrakennusten osalta työ jatkui 1920-luvun loppuun saakka. Seinätiilet tehtiin Janakkalan Leppäkosken tiilitehtaalla, josta ne kuljetettiin kapearaiteista rautatietä myöten työmaalla. Kattotiilet ovat Santamäen tiilitehtaan tuotantoa. Graniitti puolestaan tuotiin Leppävaarasta. Kartanoon liittyvän puutarhan suunnittelusta vastasi Bengt Schalin ja ornamenttikuvanveistosta Gunnar Finne. Rosenlew myi kartanon 1940-luvun alussa saksalaiselle tehtailijalle Willy Daugsille. Aselevon jälkeen Vanajanlinna kuten muukin saksalainen omaisuus Suomessa siirtyi Neuvostoliitolle. Kartano vuokrattiin 1947 Yrjö Sirolan Säätiölle Suomen kommunistisen puolueen sivistystoimintaa varten. Laajoista pelloista luovutettiin yli puolet rintamamiesten pientila- ja asutuskäyttöön ja loppuosa siirtyi Vanajan kunnalle. Vuonna 1996 kartano siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Kartanossa toimii yksityinen hotelli- ja ravintolapalveluita tarjoava yhtiö. Alueelle on rakennettu uusi golfkenttä sekä klubirakennus ja majoitustiloja vanhaan navettaan ja uudelleen rakennettuun pihattoon. |
| Luonti: 14.10.2010 Viimeisin muutos: 30.12.2010 |
| Lähteet |
| Sigurd Frosterus, Vanajan kartano. Arkkitehti 12/1930.
Kirsti Kasnio, Vanajankartanon korjaus, Hämeenlinna. Arkkitehti 1/1982. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989. Raili Rytkönen, Vanajan historia 2, Vanajan ja Hämeenlinnan maaseurakunnan historia uuden ajan alusta kunnallishallinnon alkuun 1868. Hämeenlinnan kaupungin julkaisuja 1992. Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa Seppälä, Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kultuuriympäristö ja luonto. Hämeen ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeenlinna 2001. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. Lauri Putkonen ja Marja Ivars, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta. Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003. |
| Luonti: 14.10.2010 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 3.2.2016 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Hämeenlinnan kaupungin Äikäälän kylässä sijaitsevan Vanajanlinnan päärakennus ja puisto määrätään suojeltavaksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 9§:n nojalla. Suojelun piiriin kuuluvat päärakennus siipirakennuksineen -sekä ulko- että sisäarkkitehtuuri - sisääntulopiha, puutarha ja puistokujanne.
Suojelumääräykset: 1. Suojeltua aluetta ja rakennusta tulee hoitaa ja käyttää niin, että kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo ei heikenny. Rakennusten ja rakennelmien korjaus- ja muutostoimenpiteiden tulee perustua riittäviin selvityksiin niiden historiasta ja kunnosta. 2. Suojellun alueen ja rakennusten korjaus- ja muutostyöt tulee suunnitella siten, että arkkitehtuuri, ominaisuudet ja erityispiirteet eivät heikenny. Korjaus- ja muutostyöt edellyttävät rakennushistoriaselvityksen laatimista ennen korjaus- ja muutostoimenpiteiden suunnittelun aloittamista kulloinkin kysymyksessä olevasta kohteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Rakennushistoriaselvitys voidaan tehdä osissa karttuvasti ja rakennuksen sisätiloista huonekorttikohtaisesti. 3. Suojeltuun rakennukseen lisättävät ja/tai korjattavat talotekniset laitteet tulee sovittaa rakennuksen arkkitehtuurin. 4. Suojeltua aluetta ja rakennusta koskevissa muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa, joka voi antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. Suojelupäätökseen liittyy kartta, jossa suojeltu alue on osoitettu. Sisältyy Haag-valmisteluun kartano-keskustelun tuloksena (8.9.2010). |
|
| Luonti: 8.9.2010 Viimeisin muutos: 22.11.2016 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| navetta |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Vanajalinnan talouspiha eli ”karjakartano” kuuluu olennaisena osana Vanajanlinnan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen. Karjakartano on sommiteltu umpipihan muotoon. Navetta kuten muutkin talousrakennukset on tehty tiilestä. Kattotiilinä on käytetty yksiaaltoista tiiltä erotuksena päärakennuksen munkki- ja nunnatiilestä. |
| Luonti: 30.12.2010 Viimeisin muutos: 30.12.2010 |
| Historia |
| Navetta on arkkitehti Frosteruksen suunnittelema osana Vanajanlinnan kokonaisuutta. Karjakartano toteutettiin heti päärakennuksen jälkeen vuosina 1924-30. Navettarakennus rajaa karjakartanon kokonaisuutta pohjoissivulta. Alun perin navetassa on ollut 50 lehmää. Tiilirakenteinen navetta korjattiin vuonna 2005 perusteellisesti golf-klubiksi ja majoitustiloiksi. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Lähteet |
| Kirsti Kasnio, Vanajankartanon korjaus, Hämeenlinna. Arkkitehti 1/1982. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Vanajanlinnan päärakennus on Arkkitehtuuritoimisto Frosterus & Gripenbergin kokonaistaideteos. Rakennus on muurattu Leppäkosken seinätiilistä ja katteena ovat Santamäen munkki- ja nunnatiilet. Päämassa on kolmikerroksinen ja siipirakennukset rajaavat hienosti valeperspektiivisisäpihaa. Rakennuksen kaikilla julkisivuilla on oma luonteensa.
Alun perin päämassan kolmenkerrokset tilat oli tarkoitettu kartanon herrasväen ja heidän vieraidensa käyttöön. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat puutarhaan avautuva ruokasali, musiikkihuone ja salonki. Niiden alapuolella olivat turkkilainen sauna uima-altaineen sekä viinitupa. Toisessa kerroksessa olivat isännän ja emännän asuintilat sekä kunniavieraan, C. G. Mannerheimin makuuhuone. Kolmas kerros oli varattu vieraiden asuinhuoneiksi. Nykyään ensimmäisen kerroksen tilasarja on entisellään samoin kolmannen kerroksen vierashuoneet. Toisen kerroksen tilajakoa samoin kuin kylpyläosastoa on muutettu Sirola-opiston aikana. Yksikerroksisessa itäsiivessä oli keittiö ja palveluskunnan asuinhuoneet. Siiven päätteeksi oli sijoitettu erillinen autotallirakennus. Nykyään keittiö sijaitsee edelleen samassa siivessä, mutta autotallit on muutettu majoitustiloiksi. Järven puolelta kaksikerroksisessa länsisiivessä olivat kirjasto, talvipuutarha ja lämpökeskus. Länsisiiven päätteenä, autotallia vastapäätä, oli puutarhureiden asuinrakennus, jossa oli myös pehtoorin konttori. Nykyään länsisiivessä on pääasiassa kokoustiloja ja Sirola-opiston aikana tehtiin mm. kirjaston laajennus entiselle kattoterassille. Rakennukseen liittyy tiilimuurien suojaama jugend-tyylinen puutarha, jonka suunnitteli arkkitehti Bengt Schalin. Puutarha oli suunniteltu osaksi rakennuksen arkkitehtuuria ja näkymät rakennuksesta puutarhaan olivat tarkoin harkittuja. Puutarhassa ei ole tehty merkittäviä muutostöitä Rosenlewien omistuskauden jälkeen, mutta sitä ei myöskään ole hoidettu jatkuvasti. |
| Luonti: 29.12.2010 Viimeisin muutos: 30.12.2010 |
| Historia |
| Vanajanlinnan päärakennus rakennettiin 1919-1924 arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnitelmien mukaan Carl Wilhelm Rosenlewin metsästyslinnaksi. Rakentaminen tapahtui verkkaisesti, mutta huolella. Samalla itse rakennuksen kanssa rakennettiin myös puutarhaan joitain portaita ja terasseja, mutta pääosin puutarhan rakentaminen tapahtui vuosina 1924-26.
Rosenlew myi kartanon vuonna 1942 saksalaiselle asetehtailijalle Willy Daugsille. Aselevon jälkeen Vanajanlinna, kuten muukin saksalainen omaisuus Suomessa, siirtyi Neuvostoliitolle. Aluksi päärakennus oli tyhjillään, kunnes se vuokrattiin vuonna 1947 Yrjö Sirolan Säätiölle Suomen kommunistisen puolueen sivistystoimintaa varten. Laajoista pelloista luovutettiin yli puolet rintamamiesten pientila- ja asutuskäyttöön ja loppuosa siirtyi Vanajan kunnalle. Vuonna 1956 Sirola-säätiö osti koko tilan. Suurimmat muutokset rakennukseen on tehty Sirola-opiston aikana. Esimerkiksi turkkilaisen kylpylän uima-allashuoneesta tehtiin luokkahuone peittämällä allas. Talvipuutarhasta tehtiin juhlasali, länsisiiven kirjastoa laajennettiin kattoterassille, puutarhan arkadikäytävästä tehtiin saunaosasto ja autotallista majoitustiloja. Vuonna 1996 kartano siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Nykyään kartanossa toimii yksityinen hotelli- ja ravintolapalveluita tarjoava yhtiö. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Lähteet |
| Sigurd Frosterus, Vanajan kartano. Arkkitehti 12/1930.
Kirsti Kasnio, Vanajankartanon korjaus, Hämeenlinna. Arkkitehti 1/1982. Laura Puolamäki, Vanajanlinna-suunnitelma, Puutarhan entisöinti- ja hoitosuunnitelma. Hämeenlinnan kaupunki, Tekninen virasto, puistotoimi 1996. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. Lauri Putkonen ja Marja Ivars, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta. Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 3.2.2016 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Hämeenlinnan kaupungin Äikäälän kylässä sijaitsevan Vanajanlinnan päärakennus ja puisto määrätään suojeltavaksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 9§:n nojalla. Suojelun piiriin kuuluvat päärakennus siipirakennuksineen -sekä ulko- että sisäarkkitehtuuri - sisääntulopiha, puutarha ja puistokujanne.
Suojelumääräykset: 1. Suojeltua aluetta ja rakennusta tulee hoitaa ja käyttää niin, että kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo ei heikenny. Rakennusten ja rakennelmien korjaus- ja muutostoimenpiteiden tulee perustua riittäviin selvityksiin niiden historiasta ja kunnosta. 2. Suojellun alueen ja rakennusten korjaus- ja muutostyöt tulee suunnitella siten, että arkkitehtuuri, ominaisuudet ja erityispiirteet eivät heikenny. Korjaus- ja muutostyöt edellyttävät rakennushistoriaselvityksen laatimista ennen korjaus- ja muutostoimenpiteiden suunnittelun aloittamista kulloinkin kysymyksessä olevasta kohteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Rakennushistoriaselvitys voidaan tehdä osissa karttuvasti ja rakennuksen sisätiloista huonekorttikohtaisesti. 3. Suojeltuun rakennukseen lisättävät ja/tai korjattavat talotekniset laitteet tulee sovittaa rakennuksen arkkitehtuurin. 4. Suojeltua aluetta ja rakennusta koskevissa muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa, joka voi antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. Suojelupäätökseen liittyy kartta, jossa suojeltu alue on osoitettu. |
|
| Luonti: 2.10.2013 Viimeisin muutos: 22.11.2016 | |
| Talli |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Talli kuuluu karjakartanon kokonaisuuteen ja toimii siinä ikään kuin porttirakennuksena päärakennuksen suuntaan. Rakennuksen keskellä on komea sisäänkäynti korostettuna graniittipilarein. Muuten rakennus on tehty tiilestä. Nykyään rakennus toimii majoitus- ja kokoustiloina. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Historia |
| Talli kuuluu arkkitehti Frosteruksen suunnittelemaan ”karjakartanoon”, joka on osa Vanajanlinnan kokonaisuutta. Alun perin hevosia oli Vanajanlinnassa 18 kappaletta.
Talli oli tyhjillään pari vuosikymmentä, kunnes vuosina 1979-80 se muutettiin Kirsti Kasnio- Merja Härö Arkkitehdit Ky:n suunnitelmien mukaan asuntolaksi ja opetustiloiksi. Tällöin kattoon puhkaistiin kattoikkunat asuinhuoneita varten, mutta muuten rakennuksen ulkoasu säilyi entisellään. Nykyään talli toimii Ratsula-nimisenä majoitus- ja kokoustilana. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Lähteet |
| Kirsti Kasnio, Vanajankartanon korjaus, Hämeenlinna. Arkkitehti 1/1982. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Työväen asuinrakennus 1 |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Karjakartanoon liittyy 5 työväen asuinrakennusta, jotka on sijoitettu riviin tallirakennuksen eteläpuolelle, tien varteen. Ne on rakennettu tiilestä ja niissä on käytetty samaa yksiaaltoista kattotiiltä kuin muissakin karjakartanon rakennuksissa. Rakennusrivistö yhdessä tallirakennuksen kanssa muodostaa karjakartanon pääjulkisivun päärakennusta kohden. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Historia |
| Alun perin arkkitehti Frosterus suunnitteli asuinrakennukset kartanon työväen käyttöön, mutta 1950-luvulta lähtien ne olivat pääasiassa kesämökkikäytössä aina 1970-luvulle asti. Vuosina 1976-77 rakennukset kunnostettiin Arkkitehtitoimisto Gripenberg & co:n suunnitelmien mukaan henkilökunnan asunnoiksi Sirola-opistolle.
Nykyään rakennuksissa on hotellin majoitustiloja. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Lähteet |
| Kirsti Kasnio, Vanajankartanon korjaus, Hämeenlinna. Arkkitehti 1/1982. |
| Luonti: 30.12.2010 |
| Työväen asuinrakennus 2 |
|
||||||||||||||||||||||
| Työväen asuinrakennus 3 |
|
||||||||||||||||||||||
| Työväen asuinrakennus 4 |
|
||||||||||||||||||||||
| Työväen asuinrakennus 5 |
|
||||||||||||||||||||||
| vaja |
|
||||||||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Vanajan linna / Esisuunnitelma Inventointi 1997