 |
| Uusimaa | |
| Espoo | |
| Tarvaspää | 201350 |
| Kiinteistötunnus: | 49-452-2-1172; |
| Muu tunnus: | RN:o 2:1172 Kallela |
| Kylä tai kaupunginosa: | Suurhuopalahden kylä |
| Osoite: | Gallen-Kallelan tie 27 02600 ESPOO |
| Nykykäyttö: | Museorakennus |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Asuinrakentaminen |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1855-1931 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Tarvaspään ateljeehuvila on 1911-1913 rakennettu ja 1920-luvun jälkipuolella täydennetty ateljeekotirakennus, jonka taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli ja osin itse rakensikin. Kulttuurihistoriallisen ja rakennustaiteellisen merkityksen osalta se on rinnastettavissa esimerkiksi Hvitträskiin, Ainolaan, Halosenniemeen ja Kalelaan, jotka myös ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ateljeehuviloita.
Tarvaspäässä on myös Albergan kartanonomistajan kesähuvilaksi 1850¬-1860-luvuilla rakennettu puuhuvila, sekä Gallen-Kallelan 1913 rakentama savusaunarakennus. Puurakennukset ovat pääosin siinä asussa kuin ne olivat 1910-luvulla, Gallen-Kallelan asuessa Tarvaspäässä ensimmäistä kertaa. Tarvaspää on olennainen osa sekä Albergan kartanon historiaa että taiteilija Akseli Gallen-Kallelan taiteilijaperintöä. Kaikki kolme rakennusta on suojeltu rakennussuojelulain nojalla. Tarvaspää on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY-kohde). |
| Luonti: 15.8.2013 Viimeisin muutos: 30.8.2013 |
| Historia |
| Aikaisempi nimi: Linudden |
| Käyttöaika: Vuoteen 1913 |
| Aikaisempi käyttötarkoitus: Kesähuvila |
| Käyttöaika: 1855-1911 |
| Historia |
| Linudd oli merinäköalaltaan kaunein paikka Albergan kartanon mailla. Sen vuoksi kartanonnomistaja vieraineen teki sinne kesäisiä huviretkiä ja rakensi sinne kesähuvilan. Maisema lienee ollut painava syy myös taiteilija Akseli Gallen-Kallelalle asettua ja rakentaa ateljee juuri sinne. Merkitystä oli tietenkin myös sillä, että Linudd oli Mary-vaimon lapsuuden kesänviettopaikka.
Linuddin ensimmäinen rakennus oli Albergan vuodesta 1855 omistaneen Feodor ja Amalia (o.s. Mattheiszen) Kiseleffin rakennuttama punaiseksi maalattu pieni tuparakennus (Lilla kojan). Se sijaitsi samalla näköalakalliolla, jolle Gallen-Kallela myöhemmin rakensi ateljeensa. Alemmas, lähelle rantaa rakennettiin jossain vaiheessa toinen tupa, jota sittemmin nimitettiin puutarhurin mökiksi. Seuraavaksi Kiseleffit rakennuttivat kalliolle toisen, vähän isomman, mutta yksikerroksisen puurakennuksen, omaan käyttöön kesähuvilaksi ja se valmistui kesällä 1859. Muutaman vuoden kuluttua rakennusta laajennettiin. Pihapiiriin laitettiin runsaasti kukkiva puutarha ja krokettikenttä. 1860-luvulla rakennettiin rantaan komea laituri, jonne höyrylaiva tarvittaessa poikkesi. Ranta kivettiin laiturin edustalta, ja sinne rakennettiin myös uimakopit miehille ja naisille. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) osti anopiltaan Aina Slööriltä Linuddin rakennukset ja Albergan tilasta erotetun palstan. Aina Slöör oli Amalia Kiseleffin sisarentytär. Akseli ja Mary Gallen-Kallelan lapsineen oli aluksi tarkoitus muuttaa asumaan Kiseleffien entiseen kesähuvilaan ja rakentaa sen läheisyyteen ateljeerakennus, mutta viimeistään vuodesta 1908 lähtien suunnitelmissa oli jo ateljeen ja asuintilat sisältävä ateljeekotirakennus. Vuonna 1911 vanha kesähuvilarakennus kunnostettiin talviasuttavaksi ja uudisrakennuksen rakentaminen aloitettiin. Gallen-Kallelat muuttivat puuhuvilaan asumaan helmikuussa 1912 ja ateljeerakennus valmistui 1913. Kesällä 1913 Akseli Gallen-Kallela rakensi rantaan savusaunan. Linudd-nimen hän korvasi uudella suomenkielisellä nimellä Tarvaspää. Ensimmäisen maailmansodan vuoksi Tarvaspäänkin alueelle ulotetut vallitustyöt tekivät paikan rauhattomaksi ja jo kesällä 1915 Gallen-Kallelat muuttivat perheen aiempaan ateljeekotiin Kalelaan, joka oli 1895 rakennettu hirsihuvila Ruovedellä, lähes erämaan rauhassa. Tarvaspää jäi tyhjilleen ja ilkivallan kohteeksi. Mary Gallen-Kallela ja lapset palasivat 1920-luvun alussa ja asuivat jonkin aikaa Tarvaspäässä, mutta Akseli Gallen-Kallela suostui palaamaan vasta 1926. Ateljeehuvilaa täydennettiin asuinhuoneilla ja asumismukavuutta parannettiin, taiteilijan itse suunnitellessa ja toteuttaessakin pääosan uudistuksista. Gallen-Kallela kuoli 1931, mutta perhe asui Tarvaspäässä 1930-luvun lopulle ja jonkin aikaa vielä sotavuosien jälkeen. 1940-luvun loppupuolelta alkoi jälleen noin vuosikymmenen kestänyt jakso, jolloin Tarvaspää oli enimmäkseen vailla käyttöä ja rapistui monin tavoin. Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiö perustettiin vuoden 1957 lopulla. Säätiö osti rakennukset ja maan taiteilijan pojan perillisiltä ja ryhtyi kunnostamaan niitä museokäyttöön. Gallen-Kallelan Museo avattiin yleisölle toukokuussa 1961. Puutarha ränsistyi Tarvaspään oltua 1915-1926 vailla vakituisia asukkaita, mutta laitettiin 1920-luvun jälkipuolella kuntoon mm. istuttamalla sinne Albergan kartanolta tuotuja hedelmäpuita ja koristekasveja. Niidenkin tilalle on sittemmin vielä jouduttu istuttamaan uudet. Ranta-alue, jolla laituri ja uimakopit sekä puutarhurin asunto sijaitsivat, ei enää sisälly museoalueeseen ja rakennelmat on purettu. Savusauna purettiin ja pystytettiin kunnostettuna uudelleen 1990-luvun alussa. |
| Luonti: 29.8.2013 Viimeisin muutos: 30.8.2013 |
| Lähteet |
| Tarvaspää. Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinna. Toim. Tuija Wahlroos ja Kerttu Karvonen-Kannas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008. |
| Luonti: 29.8.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.8.2000 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojelumääräykset:
1. Suojelu koskee ateljeerakennusta, puuhuvilaa ja savusaunaa sekä kyseisen tilan aluetta. 2. Rakennuksia ja suojeltavaa aluetta tulee käyttää, korjata ja hoitaa siten, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 3. Rakennusten ulkoasussa sallitaan vain niiden kulttuurihistoriallisen arvon säilymisen kannalta perustellut muutokset. 4. Rakennusten huonejako ja kiinteä sisustus tulee säilyttää. 5. Museovirastolla on oikeus antaa erillisiä ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta ja myöntää niihin vähäisiä poikkeuksia. Alue, jota suojelu koskee, on rajattu päätökseen liittyvään karttaan. |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.9.2010 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Ateljeerakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Ateljeehuvila sijaitsee pihapiirin koilliskulmassa.
Rakennus jakaantuu kolmeen osaan, joista läntinen on keskiaikaista kirkkoa muistuttava ateljeesiipi (Gallen-Kallelan ”työpirtti”). Keskellä on linnan puolustustornia muistuttava sakarareunainen torni, jossa on huoneita eri kerroksissa ja ylimpänä näköalatasanne. Alimpana tornissa on korkea, holvattu halli, josta on avaran oviaukon kautta yhteys itäiseen siipeen. Itäinen siipi on rakennettu kirjasto- ja galleriatilaksi, joka on siis myös seurustelusalonki (Gallen-Kallelan ”kuvapirtti”). Sen yhtenäinen huonetila on 1920-luvulla jaettu. Galleriasiiven edessä ja päädyssä on pylväskäytävä (loggia), joka tuo mieleen palatsin. Heti rakennuksen ulkopuolelta jyrkästi laskevassa rinteessä on Gallen-Kallelan suunnitelmien mukaan rakennettuja muureja ja portaita. Rakennus on ulkopuolelta sileäksi rapattu ja alusta lähtien hyvin vaaleaksi maalattu. Kivijalan ulkopintaan on muurattu luonnonkiviä. Ateljeeosan jyrkkä katto on katettu paanuilla, galleriasiivessä on peltikate. Rakennuksessa on myös kiinteää sisustusta, vaikka vain vähäinen osa Gallen-Kallelan niitä koskevista suunnitelmista ehti toteutua. Ateljeen takka on 1920-luvun loppupuolella uudelleen sijoitetussa kohdassa, tauluparvi ja trapetsirenkaat ovat paikoillaan. Ateljeen lattian pystymäntyparketti on myös paikoillaan. Rakennuksessa on myös kylpyhuone sisustuksineen, tulisijoja ja Gallen-Kallelan kuvioima mosaiikkibetonilattia 1920-luvun jälkipuolelta. |
| Luonti: 30.8.2013 Viimeisin muutos: 30.8.2013 |
| Historia |
| Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Linuddin korkeimmalle kohdalle, entisen Kiseleffien kesähuvilarakennuksen viereen rakennettavaa ateljeerakennusta viimeistään vuodesta 1906 lähtien. Gallen-Kallela asui perheineen tuolloin Albergan kartanossa, Mary-vaimon äidin luona. Viimeistään vuodesta 1908 lähtien taiteilija suunnitteli rakennusta, jossa oli sekä ateljee että asuintilat. Suunnittelussa hän sai apua arkkitehti Eliel Saariselta, mutta oli kuitenkin itse pääsuunnittelija. Suunnitelmat jäivät hautumaan kun Gallen-Kallelat viettivät välillä yli kaksi vuotta ulkomailla, mm. Afrikassa.
Rakennustyöt aloitettiin kesällä 1911. Uudisrakennus, jonka suunnitelmia muutettiin vielä rakentamisenkin aikana, valmistui ateljeen osalta 1913. Asuintilat jäivät taloudellisista syistä tässä vaiheessa toteuttamatta ja asunnoksi kunnostettiin viereinen kesähuvilarakennus. (”työpirtti”) ja matalan, loggian reunustaman galleriasiiven (”kuvasiipi”). Tornin päätteenä oli näköalatasanne, josta saattoi katsella kauas etelään merelle. Ateljeerakennus rakennettiin modernilla rakennustekniikalla betonista. Ylellisyyttä toi höyrykeskuslämmitys. Taiteilijan työskentely uudessa ateljeessa jäi enintään parin vuoden jaksoksi, kun Gallen-Kallelat muuttivat pois Tarvaspäästä jo 1915. Akseli Gallen-Kallela palasi Tarvaspäähän 1926. Hän ryhtyi heti kunnostamaan ateljeerakennusta omien suunnitelmiensa mukaan. Rakennukseen lisättiin asuinhuoneita, uuneja, keittiö, kylpyhuone, sauna ja pesutupa. Rakennukseen asennettiin sähkö- ja vesijohdot ja höyrykeskuslämmitys muutettiin vesikeskuslämmitykseksi. Lämpöeristystä lisättiin, mm. ateljeehuoneen kattoon. Ateljeeta hieman pienennettiin, kun sen ja tornin väliin sijoitettiin keittiö ja kylpyhuone. Tornin betoniseiniä vahvistettiin muuraamalla ulkopuolelle harkoista uusi pinta. Harkkojen väliset saumat jätettiin näkyviin, joten alun perin sileäksi rapatun tornin ulkonäkö muuttui selvästi. Gallen-Kallela luonnosteli paljon erilaisia koristeellisia yksityiskohtia niin sisätiloihin kuin julkisivuihin, mutta suurin osa jäi toteutumatta. Toteutuneisiin kuuluu eteiseen tehty mosaiikkibetonilattia, johon kuvioitiin mm. taiteilijan jalanjäljet (hieman todellista suurempina), kompassiruusu ja latinankielinen teksti. Tornin ylimmän huoneen seiniä kiertävä penkki on koristelun osalta keskeneräinen. Ulkona on tornin näköalatasanteen lohikäärmeenpää-vedenheittäjä, joka on Gallen-Kallelan itse suunnittelema ja toteuttama. Ateljeekotirakennuksesta tuli Gallen-Kallelalle projekti, joka ei ollut koskaan valmis. Aina löytyi uusia suunniteltavia yksityiskohtia ja korjattavia tai täydennettäviä kohtia. Gallen-Kallela ei ehtinyt ateljeessaan juuri maalata; rakentaminen ja työskentely ulkomailla ja muualla vei pääosan ajasta. Taiteilija kuoli vuonna 1931, mutta perhe asui ateljeekotirakennuksessa 1930-luvun lopulle ja jonkin aikaa sotavuosien jälkeen. 1940-luvun loppupuolelta 1950-luvun lopulle ateljeekotirakennus oli enimmäkseen vailla käyttöä ja rapistui. Ateljeeosan vesikatto korjattiin päällystämällä se asbestilevykatteella. 1959 Gallen-Kallelan museosäätiö osti Tarvaspään taiteilijan pojan perillisiltä, ja ryhtyi kunnostamaan rakennusta museokäyttöön arkkitehtien Kirsti ja Erkki Helamaa laatimien piirustusten mukaan. Näkyvin toimenpide oli uuden paanukaton tekeminen ja tornin viereisen, korkean savupiipun purkaminen. Lisäksi Akseli Gallen-Kallelan kuoleman jälkeen rakennukseen tehtyjä lisäyksiä poistettiin, lämmitysjärjestelmä uusittiin ja joitakin museokäytön edellyttämiä pienempiä muutoksia toteutettiin. Gallen-Kallelan Museo avattiin yleisölle toukokuussa 1961. 1990-luvun lopulla ateljeekotirakennuksessa tehtiin entistämistoimenpiteitä. |
| Luonti: 30.8.2013 |
| Lähteet |
| Tarvaspää. Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinna. Toim. Tuija Wahlroos ja Kerttu Karvonen-Kannas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008. |
| Luonti: 29.8.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.8.2000 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 4.9.2013 | |
| Puuhuvila |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Vuodesta 1855 Albergan kartanon omistaneet Feodor ja Amalia Kiseleff rakennuttivat kartanon maihin kuuluneelle Linuddin niemelle 1850-luvun lopulla kesähuvilan, joka oli yksikerroksinen puurakennus. Rakennuksen valmistumista he juhlivat heinäkuussa 1859.
Muutaman vuoden kuluttua valmistumisesta rakennusta laajennettiin salilla ja keittiöllä, ja korotettiin toisella kerroksella. Viimeistään tällöin se sai myös koristeellisen verannan pihan puoleiseen julkisivuun sekä parvekkeen merinäköalan suuntaan. Rakennus maalattiin ulkopuolelta valkoiseksi, listoitus okrankeltaiseksi. Toiseen kerrokseen tehtiin tupakkahuone, jonne isäntä saattoi vetäytyä vieraineen. Tupakkahuoneen seinille annettiin perheystävä Fredrik Leopold Clasenin maalata ympäristön maisemia esittävät maalaukset. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) osti Linuddin vuonna 1911 anopiltaan, joka oli Amalia Kiseleffin sisarentytär, rakentaakseen sinne ateljeekotirakennuksen. Kesällä 1911 aloitettiin uudisrakennuksen perustustyöt. Pian oli kuitenkin todettava, että rakennushanketta oli taloudellisista syistä supistettava asunnon osalta, ja ryhdyttiin kunnostamaan kesähuvilarakennusta talviasuttavaksi. Gallen-Kallela perheineen muutti Linuddin puuhuvilaan helmikuussa 1912. Gallen-Kallelat asuivat muualla vuosina 1915-1926. Puuhuvila oli tuolloin tyhjillään ja ajoittain vuokrattuna ulkopuolisille asuinkäyttöön. 1920-luvun alussa Mary Gallen-Kallela asui huvilassa jonkin aikaa, ja 1926 koko perhe palasi sinne asumaan. 1920-luvun lopulla he muuttivat asumaan ateljeerakennukseen, ja puuhuvilaa vuokrattiin mm. sukulaisille. Tarvaspään siirryttyä 1950-luvun lopulla Gallen-Kallelan Museosäätiön omistukseen puuhuvilaa ryhdyttiin käyttämään vastaperustetun Gallen-Kallelan Museon toimistotiloina ja alempaan kerrokseen järjestettiin yleisökahvila. Rakennukseen tehtiin WC:t ja jossakin vaiheessa kellaritiloihin sauna. Toisen kerroksen huonejakoa muutettiin toimistotilojen vuoksi. Rakennus peruskorjattiin ja osittain restauroitiin 1996-1997 ja ulkomaalattiin muutamaa vuotta myöhemmin. Vesikaton ja verannan katoksen peltikate uusittiin 2008. |
| Luonti: 30.8.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.8.2000 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 4.9.2013 | |
| Savusauna |
|
||||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Saunan mainitaan olleen alun perin "sammalkatteinen". Ennen saunaa 1980-luvun loppua vesikatteena on valokuvien perusteella ollut huopa. 1980-luvun lopulla saunan kattorakenteet vaurioituivat tulipalossa, ja ne uusittiin 1990-luvun alussa. Myös useita hirsiä vaihdettiin. Suunnittelusta vastasi osin Arkkitehtitoimisto Antti Pirhonen; uuden turvekaton suunnitteli arkkitehti Juhani Pallasmaa. Toteutus tapahtui ilmeisesti ammattikouluopiskelijoiden voimin. |
| Luonti: 30.6.2010 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.8.2000 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 4.9.2013 | |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Ympäristöministeriön päätöksen karttaliite (Ympäristökeskuksen päätöksen karttaliite 11.3.1999). |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |