 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Olympiastadion | 201225 |
| Kiinteistötunnus: | 91-14-514-3; |
| Kylä tai kaupunginosa: | / 14. k.osa Taka-Töölö |
| Osoite: | Paavo Nurmen tie 1, 00250 Helsinki |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Urheilu ja liikunta |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1934-1940 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1948-1952 |
| Ajoitus: | Korjaus 1991-1994 |
| Ajoitus: | Korjaus 2016-2020 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Olympiastadion kohoaa muiden urheilurakennusten keskipisteenä Eläintarhan liikuntapuistossa Töölössä. Stadionin valkea 72-metrinen torni on maan tärkeimmän areenan kansallisten ja kansainvälisten suurtapahtumien symboli ja pääkaupungin tunnuskuva.
Stadionin läntinen betoniarkkitehtuuri on 1930-luvun rakennusvaiheesta: kolmikerroksinen pääkatsomorakennus, torni ja urheilumuseo. Torni kohoaa pääkatsomon eteläpäässä, urheilumuseon siipi erkanee pohjoispäästä. Tornin alaosassa on kaartuvapäätteinen selostamo. Pääkatsomorakennuksen pohjakerroksessa ovat mm. liikuntatilat, keskikerroksessa yleisön kävelyhalli, josta käydään betonilipalla katettuun pääkatsomoon ja kolmannessa kerroksessa on Stadion-säätiön tilojen lisäksi kokous- ja toimistotiloja. Stadionin ulkoasua leimaa ulospäin levenevä, porrastettu katsomo, jonka kantava betonirakenneratkaisu toistuu periaatteeltaan samana ympäri rakennuksen: katsomotason pääkannattajina toimivat poikittaiset, säännöllisin jännevälein sijoitetut jalalliset kehäpalkit, sekundääripalkkeina niiden välissä pituussuuntaiset katsomoporrastukset. Idässä sekä pohjois- ja eteläkaarteen julkisivuissa on puuverhoilu, ja katsomoita suojaava katos on alapinnastaan puuta. Katsomoiden alkuperäiset puupenkit on korvattu puurimoitusta mukailevilla istuinriveillä. Itäkatsomossa on yläkatsomon lisäksi kenttätasosta nouseva ns. maavallikatsomo, jonka molemmissa päissä ovat kentälle johtavat portit. Eteläinen on ns. maratonportti. Stadionin katsomorakenteiden alle on rakennettu liikunta- ja toimistotiloja lähes ympäri stadionin. Stadionin kenttä on erityisesti yleisurheilu- ja jalkapallokenttä. Lipunmyyntikioskit ovat teräsbetonisia ja niitä on sijoitettu kaikkien katsomoiden edustalle aidan sisäpuolelle. Valkoiseksi maalattuihin kioskeihin liittyvät paitsi rautaverkkoaidat myös teräsputkiset kaiteet ja johtimet. Olympiastadionin 1930- ja 1940-lukujen rakennusosat, rakenteet ja yksityiskohdat ovat arkkitehtonisesti ja rakennusteknisesti arvokkaita, kuten 1950- ja 1960-lukujen laajennus- ja täydennysosat sekä julkisivutkin. Eri vuosikymmenten rakennusvaiheet, kuten 2010-luvun laajat maanalaiset liikunta- ja huoltotilat, kertovat stadionin vaiheikkaasta käyttöhistoriasta. Olympiastadion on suojeltu rakennusperintölain nojalla. Perusteluissa mainitaan, että stadion on kansallinen monumentti, yksi Suomen funktionalistisen arkkitehtuurin ja betonirakentamisen avainkohteista sekä suomalaisen urheilun tärkein symbolirakennus. Lisäksi se on kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä arkkitehtuurikohde ja rakennustyyppinsä edustaja. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 31.8.2020 |
| Historia |
| Historia |
| Olympiastadionin arkkitehtikilpailuohjelmassa 1932 sanottiin, että ”Stadionin tulee saada sellainen arkkitehtooninen muotoilu, joka vastaa koko maan urheilukeskuksen arvoa.” Stadionista haluttiin sekä urheiluareena että kansanjuhlien pitopaikka. Kaksivaiheisen kilpailun voittivat arkkitehdit Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegren. Rakennesuunnitelmat laati diplomi-insinööri Uuno Varjo.
Maastotyöt alkoivat 1934. Ensimmäinen urakkasopimus solmittiin 1936 Rakennustoimi Oy:n kanssa. Stadion vihittiin käyttöön 1938, itäkatsomo oli tuolloin rakentamatta. Kun 1938 Tokio luopui vuoden 1940 olympialaisten järjestämisestä, kisat annettiin Helsingille. Stadionin itäkatsomo ja puukatsomolaajennus rakennettiin. Maailmansota esti olympialaisten järjestämisen, mutta ne järjestettiin Helsingissä 1952. Sitä varten betonikatsomo laajennettiin ja sitä puolestaan laajennettiin puukatsomolla. Toimistot eteläkaarteeseen valmistuivat 1955 ja retkeilymaja pohjoiskaarteeseen 1961. ne peruskorjattiin toimistoiksi 2010-lla. Museosiipeä on laajennettu useassa vaiheessa 1960-, 1980- ja 1990-luvuilla. Olympiastadion oli monille elinikäinen rakennustehtävä. Erityisesti Stadion-säätiön ensimmäiselle puheenjohtajalle Erik von Frenckellille, joka johti säätiötä ja Olympiastadionia vuodesta 1927 kuolemaansa 1977 asti. Arkkitehti Yrjö Lindegren vastasi suunnittelusta niin ikään kuolemaansa 1952 asti, kuten hänen jälkeensä suunnitellut arkkitehti Toivo Jänttikin 1975 asti. Jäntin käsialaa ovat mm. museosiiven ensimmäinen laajennus, kaarteiden huonetilat ja julkisivut. Rakennustoimi Oy urakoi stadionin kaikki rakennus-, laajennus- ja muutosvaiheet 1930-luvulta 1970-luvun vaihteeseen. Rakennesuunnittelija Varjo oli mukana myös laajennusvaiheissa 1963 asti. 1980-luvulta alkaen uusi sukupolvi ja omistaja, Helsingin kaupunki, sai vastuulleen perinteikkään rakennuksen. Stadionin perusteellinen muutos- ja korjaustyö valmistui 1994 pääarkkitehtina Markku Aalto. Stadionin itäkatsomo katettiin 2005 Arkkitehtitoimisto K2S Oy:n suunnitelmien mukaan. 2016-2020 toteutettu stadionkokonaisuuden perusparannushanke koski erityisesti yleisön palvelutiloja, saavutettavuutta, poistumisteitä ja logistiikkaa. Kaarrekatsomot katettiin. Pohjoiskaarteessa näyttötaulurakennuksen tilalle tehtiin katsomopaikkoja ja huoltoportti avattiin kentälle. Katsomoihin lisättiin uusia poistumisteitä ja penkit uusittiin. Laajennukset rakennettiin maan alle. Niihin lukeutuvat mm. liikuntasali, raskaan liikenteen halli ja huoltotunneli, juoksurata sekä wc:t. Pohjoispihaa rajattiin palvelutiskeillä ja portilla. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi työyhteenliittymä Arkkitehtitoimisto K2S Oy ja Arkkitehdit NRT Oy. Stadion suojeltiin rakennussuojelulailla 2006. Suojelupäätös uudistettiin 2015, jolloin Olympiastadion suojeltiin rakennusperintölain nojalla. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 28.8.2020 |
| Lähteet |
| RAKENNUSHISTORIASELVITYS JA INVENTOINTI: Hilkka Högström: Olympiastadion - rakennushistoriallinen selvitys ja inventointi 15.2.1993. (Julkaisematon, alkuperäinen kappale Museoviraston arkistossa.) |
| Luonti: 29.10.2010 Viimeisin muutos: 29.7.2015 |
| Lähteet |
| RAKENNUSHISTORIASELVITYS: Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy: Olympiastadion - rakennushistoriaselvitys 1993-2010. 2010, päivitetty 2014. (Julkaisematon, tiedosto Stadion-säätiöllä.) |
| Luonti: 29.10.2010 Viimeisin muutos: 29.7.2015 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.6.2015 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojelumääräykset:
1. Olympiastadionia tulee käyttää, hoitaa, korjata ja kehittää sen rakennustaiteellisen ja kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämällä tavalla. Suojelun toteuttamisessa on huomioitava Olympiastadionin pääkäyttötarkoitus urheilutapahtumien ja suurten yleisötapahtumien areenana sekä liikuntapaikkana. 2. Rakennuksen mahdollisten uusien osien, rakenteiden ja käytön edellyttämien installaatioiden on oltava arkkitehtonisesti ja visuaalisesti korkeatasoisia sekä sopusoinnussa olevan arkkitehtuurin kanssa. Olympiastadionin rakennusvaiheet on säilytettävä toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina. 3. Suojelurajaukseen sisältyvien ulkotilojen jäsentelyn ja materiaalien on sovittava stadionin arkkitehtuuriin. Aitaamista ja portteja muutettaessa on sovellettava stadionin aitamallia. Eteläpuolisen pihan kaikki lipunmyyntikioskit on säilytettävä paikoillaan. Itä- ja pohjoispihojen lipunmyyntikioskiryhmiä muutettaessa on turvattava kunkin kioskityypin säilyminen alueella. 4. Muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. Suojelumääräykset koskevat koko Olympiastadionia liitekartan osoittamassa laajuudessa. Lisäksi suojelun kannalta erityisen arvokkaat rakennusosat on lueteltu suojelupäätöksessä: Urheilukenttä juoksuratoineen Torni ja vanha selostamo - ulkoarkkitehtuuri - rakennusrunko - sisätilat: porrashuone Pääkatsomorakennus katoksineen - ulkoarkkitehtuuri - rakennusrunko - sisätilat: kunniavierasaition sisäänkäynti ja porrashuone; 1. kerroksen verryttelyratasali; 1. kerroksen eteläpään kentänpuoleinen aulatila sekä kerroksen pohjoispäässä museosiiven kellarin ja urheilukentän väliset käytävätilat; 3. kerroksen toimistohuoneiden tilajako, joka on peräisin 1930-luvulta; toimistokäytävä ja siitä katsomoon johtavat käynnit; eteisaula kerroksen eteläpäässä - pääkatsomon kävelyhallin eteläisen sisäänkäynnin edustan betonilaatoitus Etelä- ja pohjoiskaarre - ulkoarkkitehtuuri: myös vuoden 1938 kaarrekatsomoiden julkisivujen betonikaiteet. - rakennusrunko vuoteen 1961 mennessä valmistuneilta osiltaan - sisätilat: eteläkaarteen toimistorakennuksen A- ja B-porrashuoneet; - lipunmyyntikioskit Itäkatsomo katoksineen - ulkoarkkitehtuuri - rakennusrunko vuoteen 1961 mennessä valmistuneilta osiltaan - sisätilat: toisen kerroksen (taso +15,30) harjoitussalit - lipunmyyntikioskit Urheilumuseosiiven vuonna 1938 rakennettu osa - ulkoarkkitehtuuri - rakennusrunko - urheilumuseon eteläjulkisivun edustalla oleva tasanne ja graniittiporras niihin liittyvine betoni- ja graniittitukimuureineen sekä kellarin sisäänkäynti sitä rajaavine tukimuureineen ja graniittiportaineen. Luettelossa käsitteitä ulkoarkkitehtuuri, rakennusrunko ja sisätila käytetään tässä merkityksessä: Ulkoarkkitehtuuri käsittää julkisivujen, katsomoiden, katosten, ulkoportaiden sekä katsomoporrastuksen alla sijaitsevien yleisön kävelyhallien ja katsomoihin johtavien portaikkojen rakenteet, materiaalit ja yksityiskohdat. Ikkunat ja ovet kuuluvat ulkoarkkitehtuuriin kokonaisuudessaan, myös sisäpuolisine osineen. Rakennusrunko käsittää eri aikakausien rauta- ja teräsbetonirakenteet: kantavan rungon, ulkoseinät sekä ala-, väli- ja yläpohjat. Sisätila on kiinteän sisustuksen osista (sisäpinnat, portaat, kaiteet, tekniset varusteet, sisäovet ja –ikkunat)koostuva kokonaisuus. |
|
| Luonti: 29.7.2015 Viimeisin muutos: 10.8.2016 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Olympiastadion |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kuten kohdetiedossa:
Olympiastadion kohoaa muiden urheilurakennusten keskipisteenä Eläintarhan liikuntapuistossa Töölössä. Stadionin valkea 72-metrinen torni on maan tärkeimmän areenan kansallisten ja kansainvälisten suurtapahtumien symboli ja pääkaupungin tunnuskuva. Stadionin läntinen betoniarkkitehtuuri on 1930-luvun rakennusvaiheesta: kolmikerroksinen pääkatsomorakennus, torni ja urheilumuseo. Torni kohoaa pääkatsomon eteläpäässä, urheilumuseon siipi erkanee pohjoispäästä. Tornin alaosassa on kaartuvapäätteinen selostamo. Pääkatsomorakennuksen pohjakerroksessa ovat mm. liikuntatilat, keskikerroksessa yleisön kävelyhalli, josta käydään betonilipalla katettuun pääkatsomoon ja kolmannessa kerroksessa on Stadion-säätiön tilojen lisäksi kokous- ja toimistotiloja. Stadionin ulkoasua leimaa ulospäin levenevä, porrastettu katsomo, jonka kantava betonirakenneratkaisu toistuu periaatteeltaan samana ympäri rakennuksen: katsomotason pääkannattajina toimivat poikittaiset, säännöllisin jännevälein sijoitetut jalalliset kehäpalkit, sekundääripalkkeina niiden välissä pituussuuntaiset katsomoporrastukset. Idässä sekä pohjois- ja eteläkaarteen julkisivuissa on puuverhoilu, ja katsomoita suojaava katos on alapinnastaan puuta. Katsomoiden alkuperäiset puupenkit on korvattu puurimoitusta mukailevilla istuinriveillä. Itäkatsomossa on yläkatsomon lisäksi kenttätasosta nouseva ns. maavallikatsomo, jonka molemmissa päissä ovat kentälle johtavat portit. Eteläinen on ns. maratonportti. Stadionin katsomorakenteiden alle on rakennettu liikunta- ja toimistotiloja lähes ympäri stadionin. Stadionin kenttä on erityisesti yleisurheilu- ja jalkapallokenttä. Lipunmyyntikioskit ovat teräsbetonisia ja niitä on sijoitettu kaikkien katsomoiden edustalle aidan sisäpuolelle. Valkoiseksi maalattuihin kioskeihin liittyvät paitsi rautaverkkoaidat myös teräsputkiset kaiteet ja johtimet. Olympiastadionin 1930- ja 1940-lukujen rakennusosat, rakenteet ja yksityiskohdat ovat arkkitehtonisesti ja rakennusteknisesti arvokkaita, kuten 1950- ja 1960-lukujen laajennus- ja täydennysosat sekä julkisivutkin. Eri vuosikymmenten rakennusvaiheet, kuten 2010-luvun laajat maanalaiset liikunta- ja huoltotilat, kertovat stadionin vaiheikkaasta käyttöhistoriasta. Olympiastadion on suojeltu rakennusperintölain nojalla. Perusteluissa mainitaan, että stadion on kansallinen monumentti, yksi Suomen funktionalistisen arkkitehtuurin ja betonirakentamisen avainkohteista sekä suomalaisen urheilun tärkein symbolirakennus. Lisäksi se on kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä arkkitehtuurikohde ja rakennustyyppinsä edustaja. |
| Luonti: 4.1.2011 Viimeisin muutos: 31.8.2020 |
| Historia |
| Kuten kohdetiedoissa:
Olympiastadionin arkkitehtikilpailuohjelmassa 1932 sanottiin, että ”Stadionin tulee saada sellainen arkkitehtooninen muotoilu, joka vastaa koko maan urheilukeskuksen arvoa.” Stadionista haluttiin sekä urheiluareena että kansanjuhlien pitopaikka. Kaksivaiheisen kilpailun voittivat arkkitehdit Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegren. Rakennesuunnitelmat laati diplomi-insinööri Uuno Varjo. Maastotyöt alkoivat 1934. Ensimmäinen urakkasopimus solmittiin 1936 Rakennustoimi Oy:n kanssa. Stadion vihittiin käyttöön 1938, itäkatsomo oli tuolloin rakentamatta. Kun 1938 Tokio luopui vuoden 1940 olympialaisten järjestämisestä, kisat annettiin Helsingille. Stadionin itäkatsomo ja puukatsomolaajennus rakennettiin. Maailmansota esti olympialaisten järjestämisen, mutta ne järjestettiin Helsingissä 1952. Sitä varten betonikatsomo laajennettiin ja sitä puolestaan laajennettiin puukatsomolla. Toimistot eteläkaarteeseen valmistuivat 1955 ja retkeilymaja pohjoiskaarteeseen 1961. ne peruskorjattiin toimistoiksi 2010-lla. Museosiipeä on laajennettu useassa vaiheessa 1960-, 1980- ja 1990-luvuilla. Olympiastadion oli monille elinikäinen rakennustehtävä. Erityisesti Stadion-säätiön ensimmäiselle puheenjohtajalle Erik von Frenckellille, joka johti säätiötä ja Olympiastadionia vuodesta 1927 kuolemaansa 1977 asti. Arkkitehti Yrjö Lindegren vastasi suunnittelusta niin ikään kuolemaansa 1952 asti, kuten hänen jälkeensä suunnitellut arkkitehti Toivo Jänttikin 1975 asti. Jäntin käsialaa ovat mm. museosiiven ensimmäinen laajennus, kaarteiden huonetilat ja julkisivut. Rakennustoimi Oy urakoi stadionin kaikki rakennus-, laajennus- ja muutosvaiheet 1930-luvulta 1970-luvun vaihteeseen. Rakennesuunnittelija Varjo oli mukana myös laajennusvaiheissa 1963 asti. 1980-luvulta alkaen uusi sukupolvi ja omistaja, Helsingin kaupunki, sai vastuulleen perinteikkään rakennuksen. Stadionin perusteellinen muutos- ja korjaustyö valmistui 1994 pääarkkitehtina Markku Aalto. Stadionin itäkatsomo katettiin 2005 Arkkitehtitoimisto K2S Oy:n suunnitelmien mukaan. 2016-2020 toteutettu stadionkokonaisuuden perusparannushanke koski erityisesti yleisön palvelutiloja, saavutettavuutta, poistumisteitä ja logistiikkaa. Kaarrekatsomot katettiin. Pohjoiskaarteessa näyttötaulurakennuksen tilalle tehtiin katsomopaikkoja ja huoltoportti avattiin kentälle. Katsomoihin lisättiin uusia poistumisteitä ja penkit uusittiin. Laajennukset rakennettiin maan alle. Niihin lukeutuvat mm. liikuntasali, raskaan liikenteen halli ja huoltotunneli, juoksurata sekä wc:t. Pohjoispihaa rajattiin palvelutiskeillä ja portilla. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi työyhteenliittymä Arkkitehtitoimisto K2S Oy ja Arkkitehdit NRT Oy. Stadion suojeltiin rakennussuojelulailla 2006. Suojelupäätös uudistettiin 2015, jolloin Olympiastadion suojeltiin rakennusperintölain nojalla. |
| Luonti: 4.1.2011 Viimeisin muutos: 28.8.2020 |
| Lähteet |
| Hilkka Högström: Olympiastadion - rakennushistoriallinen selvitys ja inventointi 15.2.1993. (Julkaisematon, alkuperäinen kappale Museoviraston arkistossa.) |
| Luonti: 4.1.2011 |
| Lähteet |
| Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy: Olympiastadion - rakennushistoriaselvitys 1993-2010. 2010, päivitetty 2014. (Julkaisematon, tiedosto Stadion-säätiöllä.) |
| Luonti: 4.1.2011 Viimeisin muutos: 29.7.2015 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.6.2015 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojelumääräykset:
1. Olympiastadionia tulee käyttää, hoitaa, korjata ja kehittää sen rakennustaiteellisen ja kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämällä tavalla. Suojelun toteuttamisessa on huomioitava Olympiastadionin pääkäyttötarkoitus urheilutapahtumien ja suurten yleisötapahtumien areenana sekä liikuntapaikkana. 2. Rakennuksen mahdollisten uusien osien, rakenteiden ja käytön edellyttämien installaatioiden on oltava arkkitehtonisesti ja visuaalisesti korkeatasoisia sekä sopusoinnussa olevan arkkitehtuurin kanssa. Olympiastadionin rakennusvaiheet on säilytettävä toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina. 3. Suojelurajaukseen sisältyvien ulkotilojen jäsentelyn ja materiaalien on sovittava stadionin arkkitehtuuriin. Aitaamista ja portteja muutettaessa on sovellettava stadionin aitamallia. Eteläpuolisen pihan kaikki lipunmyyntikioskit on säilytettävä paikoillaan. Itä- ja pohjoispihojen lipunmyyntikioskiryhmiä muutettaessa on turvattava kunkin kioskityypin säilyminen alueella. 4. Muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. Rakennustaiteellisesti merkittävän Helsingin Olympiastadionin suojelumääräykset koskevat koko Olympiastadionia. Suojelun kannalta erityisen arvokkaat rakennuksen osat on lueteltu suojelupäätöksessä. |
|
| Luonti: 4.1.2011 Viimeisin muutos: 29.7.2015 | |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Olympiastadion_Kartta suojellusta alueesta |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |