 |
| Pohjois-Pohjanmaa | |
| Ii | |
| Koiviston tilan rakennukset | 201159 |
| Kiinteistötunnus: | 139-401-26-7; |
| Muu tunnus: | RN:o 26:7 Koivisto |
| Kylä tai kaupunginosa: | Etelä-Iin kylä |
| Osoite: | Koppelonniementie 12 91100 II |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Maa- ja metsätalous |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1845-1850 Arvioitu ajankohta |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Koivisto on yksi Iin Illinsaaren länsireunalla lähekkäin sijaitsevasta neljästä talosta, joissa on säilynyt 1700-1800-lukujen rakennuskantaa.
Illinsaari sijaitsee keskellä Iijokea, ja joen pääuoma kulkee parin sadan metrin päässä. Koiviston tilan rakennukset on pystytetty entisen, jo maatuneen, joenuoman töyräälle, turvaan joen tulvilta. Ympärillä on aikanaan ollut avara pelto- ja laidunmaisema, jota viime vuosikymmenten aikana on alkanut vallata mm. puusto. Pohjoispohjalaista talonpoikaista rakennuskulttuuria edustavat Koiviston päärakennus ja aitta ovat pääosin säilyneet alkuperäisessä asussaan. Päärakennus on rakennettu yhdellä kertaa, vain kuistit on rakennettu osittain tai kokonaan myöhemmin. Kaksikerroksinen vilja-aitta on päärakennusta vanhempi, ja mahdollisesti siirretty aikanaan muualta. Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen sisältyy myös pihapiiri. |
| Luonti: 27.8.2013 Viimeisin muutos: 27.8.2013 |
| Historia |
| Historia |
| Koiviston talon päärakennus on ilmeisesti rakennettu 1800-luvun puolivälissä Iin rovasti Jakob Frosteruksen tyttärelle. Fredrika Cajaner palasi 1845 lapsineen kotipitäjäänsä jäätyään leskeksi. Aitta on ilmeisesti päärakennusta vanhempi ja ehkä siirretty pihapiiriin valmiina muualta.
Fredrika Cajanerin jälkeen tilan omisti hänen tyttärensä Sofia Cajaner, joka asui siellä pitkään yksin. 1800-luvun lopulla tilan osti maanviljelijä Axel Nordberg ja hänen jälkeensä valtiopäivämies Pekka Ahmavaara. Vuonna 1894 tilan osti rehtori K. R. Veijola, joka asui siellä perheineen runsaat toistakymmentä vuotta. Vuonna 1908 Veijola myi tilan sahanomistaja Adolf Koivistolle. Koiviston perheen omistuksessa tila sitten säilyi liki vuosisadan ajan, tosin viimeiset vuosikymmenet vailla käyttöä ja kylmillään. Koivistojen aikanakaan päärakennusta ei merkittävästi muutettu, mutta vesikatto sai kuitenkin peltikatteen jo 1930-luvulla. Toinen kuisti muutettiin jossakin vaiheessa umpikuistiksi. Sisälle rakennettiin ullakkokerroksen käyttöä tehostavat portaat. Sota-aikana ja sen jälkeen vuoteen 1950 asti päärakennuksessa asui kaksi perhettä, ja lisäksi yhdessä päätykamarissa toimi Iin verotoimisto. Päärakennuksessa asuttiin vakituisesti vuoteen 1956 asti. Sen jälkeen sitä vuokrattiin kaupungista saapuville kesäasukkaille. Koiviston jälkeläiset myivät tilan vasta 2004. Sen jälkeen päärakennus on kunnostettu ja osin ennallistettu alkuperäiseen asuun, ja palautettu ympärivuotiseen asuinkäyttöön. Myös aittarakennus on kunnostettu. Rakennukset on maalattu punamultamaalilla, ja nurkkalaudat ja listoitukset on maalattu valkoisiksi. Kunnostussuunnitelmat on laatinut arkkitehti Helena Hirviniemi. Pihapiirissä on ollut myös erillinen leivintupa sekä ulkorakennus, jossa on ainakin viimeiseksi ollut navetta, sauna ja liiteri. Leivintupa on purettu jo aiemmin, mutta ulkorakennus purettiin vuoden 2004 jälkeen huonokuntoisena ja samalle paikalle rakennettiin ulkomuodoltaan ja -mitoiltaan edeltäjänsä mallia noudattava uusi ulkorakennus. |
| Luonti: 27.8.2013 Viimeisin muutos: 27.8.2013 |
| Lähteet |
| Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet I. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Rakennushistoria ja nykytila, Koivisto, Illinsaari, Ii. Moniste sisältyy suojeluasiakirjoihin. |
| Luonti: 17.3.2010 Viimeisin muutos: 17.3.2010 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 26.11.2007 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Ympäristöministeriö vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan alistaman suojelupäätöksen.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on päätöksessään 27.9.2007 todennut, että Iin kunnan Illinsaaressa Etelä-Iin kylässä sijaitsevalla Koiviston tilan RN:o 26:7 asuinrakennuksella voidaan katsoa olevan rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittamaa kulttuurihistoriallista arvoa rakennushistorian kannalta, mikä perustuu sen piirteisiin pohjoispohjalaisen rakennusperinnön edustajana. Kulttuurihistorialliseen kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi aitta ja pihapiiri. Alueella ei ole asemakaavaa. Rakennussuojelulain 2 § 2 momentin mukaan suojelu voi koskea rakennukseen liittyvää puistoa taikka muuta vastaavaa rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Tämän vuoksi ympäristökeskus on rajannut pihapiirin suojelun koskemaan ainoastaan rakennuksiin liittyvää, istuttamalla muodostettua piha-aluetta ja pihatietä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus määräsi suojeltavaksi Koiviston tilan päärakennuksen, aittarakennuksen sekä näihin liittyvän pihapiirin päätökseensä liittämän kartan osoittaman rajauksen mukaisesti. Ympäristokeskus antoi seuraavat suojelumääräykset: SUOJELUMÄÄRÄYKSET 1. Suojelu koskee päärakennusta ja aittaa sekä pihapiiriä. 2. Suojeltavien rakennusten ulkoasussa ja sisätiloissa sallitaan vain niiden kulttuurihistoriallisen arvon säilymisen kannalta perustellut muutokset. 3. Suojeltavia rakennuksia ja pihapiiriä tulee käyttää, hoitaa ja korjata siten, että niiden kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät. 4. Suojeltuja rakennuksia ja pihapiiriä koskeville toimenpiteille on saatava Museoviraston hyväksyntä. 5. Rakennussuojelulain 6 §:n 3 momentin nojalla ympäristökeskus antaa Museovirastolle oikeuden: - antaa erillisiä ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. - myöntää vähäisiä poikkeuksia suojelumääräyksistä. |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.3.2010 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Aitta |
|
||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Hirsirunkoinen aitta on kaksikerroksinen vilja-aitta. Ulkoseinät on maalattu punamullalla.
Itäseinällä on hirteen veistettynä N.P.C. 1850 ja E.J.C 1853. Päätyseinät on myöhemmin ulkopuolelta vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella. Ulkoseinät on maalattu punamullalla, ja ovipielet ja päätyseinien nurkkalaudat valkoisella maalilla. |
| Luonti: 27.8.2013 Viimeisin muutos: 27.8.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 26.11.2007 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 27.8.2013 | |
| Päärakennus |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Hirsirunkoinen päärakennus on yksikerroksinen, ullakollinen rakennus. Räystäsrakenne on salvottu ja ylimpien hirsien osalta ulkoneva, mikä on jo 1700-luvulla alueella käytetty rakennustapa. Myös ikkunoiden puitejako ja profiloidut puitteet viittavat 1700-luvun tyyliin.
Vesikatossa on ollut tuohi-malkakate. Hirsirunko on rakennettu yhdellä kertaa. Pohjakaava perustuu keskeissaliin, jonka molemmissa päissä on kaksi kamaria. Salin lisäksi keskellä on sisäänkäynti ja eteinen. Yksi kamareista on jossakin vaiheessa tehty keittiöksi, ja sittemmin vielä jaettu kahdeksi huoneeksi. Keittiöön on muurattu leivinuuni vasta 1940-luvulla. Päärakennuksesta ei ole löytynyt veistettyjä vuosilukuja tmv. rakennusajankohdasta ilmoittavia merkintöjä. Hirsiseiniin on sisätiloissa ensimmäisen tai ensimmäisten maalauskertojen jälkeen liimattu sanomalehtiä, jotka on painettu 1863, 1864 ja 1880. Lisäksi seiniin on liimattu sivuja latinan-, saksan- ja ruotsinkielisistä kirjoista, joista jollekin on löytynyt painovuodeksi 1824. Papereilla on tasoitettu hirsiseinää sileämmäksi ennen seuraavaa maalausta. Nämä käsittelyt on oletettavasti tehty Cajanerin perheen omistusaikana. Seiniä on tapetoitu teollisesti tuotetuin tapetein viimeistään 1880-luvulta lähtien. Rakennus on hyvin säilynyt alkuperäisessä asussaan. Ikkunat, peiliovet ja lankkulattiat ovat alkuperäisiä. Rakennuksessa on vanhat peltikuoriuunit, joista eteisen uuni on kookkaampi ja mahdollisesti (tiilien mallin perusteella) vanhempi kuin muut uunit. Vesikatossa on 1930-luvulta lähtien ollut saumapeltikate. Ulkoseinät ovat edelleen vuoraamattomat lukuun ottamatta nurkkia, jotka on suojattu vuorilaudoin ja kuistin seiniä, jotka ovat lautaa, sekä päätyseinää, joka suojattu vaakalaudoituksella. Seinät ovat punaisiksi maalatut ja nurkkalaudat, ikkunoiden vuorilistat ja -puitteet valkoisiksi maalatut. |
| Luonti: 27.8.2013 Viimeisin muutos: 27.8.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 26.11.2007 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 27.8.2013 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |