 |
| Kymenlaakso | |
| Pyhtää | |
| Ahvenkosken kartano | 201033 |
| Kiinteistötunnus: | 624-418-1-151; 624-418-1-152; 624-418-1-9; 624-418-1-10; 624-418-1-149; |
| Muu tunnus: | RN:o 1:13 Abborfors gård |
| Kylä tai kaupunginosa: | Suurahvenkosken kylä |
| Osoite: | Ahvenkoskentie 130 49270 PYHTÄÄ |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Ahvenkosken kartano sijaitsee vanhan Turusta Viipuriin johtaneen maantien (Suuren Rantatien) varrella, sen pohjoispuolella. Maantieltä johtaa kartanolle tammikuja, joka kääntyy pihapiiriin päärakennuksen länsipuolelta.
Kartanon 1910-luvulla uudistettu puisto on sijoittunut päärakennuksen länsi-, etelä- ja itäpuolille. Puisto on myöhemmin päässyt villiintymään, mutta sen terassirakenteita, kasveja ja mm. puinen pergolarakennelma, jonka keskellä on huvimaja, ovat säilyneet. Pihapiiriä ja puistoa ympäröi eri puolilla pellot. Päärakennuksen ulkoarkkitehtuuri on saanut nykyisen muotonsa 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ulkoväritystä on myöhemmin muutettu, muutoin rakennus on säilynyt erityisen hyvin. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluvat graniittiharkoista 1890-luvulla muurattu viljamakasiinin ja meijerin käsittävä rakennus, joka ulkoarkkitehtuurin osalta liittyy tyylillisesti päärakennuksen 1890-luvulla saamaan muotoon. Ahvenkosken kartano on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-kohde) ja valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta. Kartanon päärakennus, tilanhoitajan ja työväen asuinrakennukset, viljamakasiini-meijeri -rakennus, talli-navetta, ajurintalo ja puisto pergoloineen on suojeltu kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten suojelusta annetun lain nojalla vuonna 1981. Suojelupäätös sisältää aluerajauksen. |
| Luonti: 18.8.2014 Viimeisin muutos: 21.2.2018 |
| Historia |
| Historia |
| Turun piispoilla oli Ahvenkoskella lohikalastamo jo 1300-luvulla. Ahvenkosken piispankartanon aika päättyi vuonna 1561 kun kylä läänitettiin Viipurin linnanvouti Jaakko Hästeskolle. Myöhemmin siitä kehittyi merkittävä kartano, jota hallitsivat mm. Tott-, Natt och Dag-, Duvall- ja Creutz-suvut.
Kymijoen Ahvenkoskella on ollut historiallisella ajalla tärkeä merkitys kaupankäynnin keskuksena ja 1700- 1800-luvuilla raja-asemana: kosken länsirannalla on ruotsalaisten ja itäpuolella venäläisten rakentamia linnoitteita. Alueella on jäänteitä Suuren Pohjan sodan, pikkuvihan, Kustaa kolmannen sodan ja Suomen sodan aikana käytetyistä sotilasleireistä ja kenttälinnoitteista. Vuosien 1756-1891 ajan Ahvenkosken kartano oli Clayhills-suvun omistuksessa. Kruununvouti Nikolai Clayhillsin omistusaikana 1700-luvun puolivälin jälkeen rakennettiin uusi, korkealle kivijalalle pystytetty yksikerroksinen, yhdeksän huonetta käsittänyt päärakennus. Se paloi vuonna 1859, ja pian sen jälkeen uuden päärakennuksen rakennutti kenraalimajuri Johan Henrik Clayhills. Päärakennusta ja kartanon muuta rakennuskantaa uudistettiin voimakkaasti 1890-luvulla omistajanvaihdoksen jälkeen. Kartano on säilynyt yksityisomistuksessa. |
| Luonti: 18.8.2014 Viimeisin muutos: 21.2.2018 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Skyddsbestämmelser:
Både karaktärhusets exteriör och interiör jämte fast inredning skyddas. De övriga byggnadernas exteriör skyddas. Endast restaurerings- och för bruket nödvändiga ändringsarbeten får utföras. För alla större ändrings- och reparationsarbeten bör Museiverkets och länsstyrelsens utlåtande inhämtas. Byggnaderna bör skötas så, att deras kulturhistoriska värde bevaras, och användas i främsta rummet för sitt ursprungliga ändamål. Den omgivande parken bör bevaras i sitt nuvarande skick och i samband med ändringar restaureras till lämpliga delar. Parkens trädbestånd, övriga växtlighet samt strukturer bör skötas så, att det vårdade skicket bevaras. Parken bör fortsättningsvis användas som park så, att redan befintliga vägar bevaras. ---- Suojelumääräykset: Päärakennuksessa suojellaan ulkoasu ja sisätilat kiinteine sisustuksineen. Muiden rakennusten ulkoasu suojellaan. Ainoastaan ennallistavia ja käytön edellyttämiä muutostöitä saadaan suorittaa. Kaikista suuremmista muutos- ja korjaustöistä tulee pyytää Museoviraston ja lääninhallituksen lausunto. Rakennuksia tulee käyttää niiden kulttuurihistoriallista arvoa vastaavalla tavalla ensisijaisesti alkuperäiseen tarkoitukseensa. Ympäröivä puisto tulee säilyttää nykyisessä asussaan ja muutostöiden yhteydessä soveltuvin osin ennallistaa. Puiston puustoa ja muuta kasvillisuutta sekä rakenteita tulee hoitaa niin, että puisto säilyy huolitellussa asussa. Sitä tulee käyttää puistona jo olemassaolevat tiet säilyttäen. |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 10.2.2014 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Ajurintalo (ajurinasunto- ja vaunuvajarakennus) |
|
||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Tämä kartanon isäntäväelle keskeinen rakennus sijaitsee pihapiirin pohjoisreunalla. Se on rakennettu 1890-luvulla tai 1900-luvun alussa valjakkohevosten tallia, vaunuvajaa sekä ajurin asuntoa varten. Vastapäätä sijaitsee kartanon työhevosten talli.
Rakennus on hirsirunkoinen tasakertaan asti. Julkisivuissa on vaakasuuntainen ponttilautavuoraus, asunto-osan päätykolmioissa pystylaudoitus. Ulkovuoraus on maalattu punaiseksi valkoisin listoituksin. Ajurinasunto on sijainnut itä-länsisuuntaisessa siivessä rakennuksen eteläpäädyssä, valjakkohevosten talli rakennuksen keskiosassa ja vaunusuoja ja valjashuone tallin pohjois- ja eteläpäissä. Talliin tulee vain ylävalo katonharjan molemmin puolin sijoitetuista ikkunoista (basilikakatto). Talliin on ollut sisäänkäynti rakennuksen pohjoispäädystä ja vaunusuojaan rakennuksen länsisivulta. Vaunuvaja on myöhemmin muutettu autotalliksi. Rakennuksesta on viimeiseksi ollut käytössä asunto-osa. |
| Luonti: 18.8.2014 Viimeisin muutos: 21.2.2018 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Puistorakennukset (pergola puuvaja käymälä) |
|
||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Päärakennuksen ulkoarkkitehtuuria leimaavat 1890-luvun huvila-arkkitehtuurille tyypilliset piirteet, monimuotoisuus ja epäsymmetria. Myös monien muiden kartanoiden päärakennuksia on tuolloin muodistettu samaan tyyliin.
Päärakennuksen 1850- ja 1860-lukujen vaihteessa rakennettu ensimmäinen kerros on hirsirunkoinen ja pohjaltaan suorakaiteen muotoinen. Se on 1890-luvulla korotettu ja uudistettu huvilatyyliin kaksikerroksiseksi, verannoilla ja nelikulmaisella porrastornilla varustetuksi rakennukseksi. Tornin päätteenä on katoksellinen näköalatasanne. Verannat, joista toinen liittyy pääsisäänkäyntiin ja toinen on rakennuksen vastakkaisella sivulla puutarhan suuntaan, ovat 1890-luvulle tyypillisiä, koristeellisia, katoksellisia verantoja. Pääsisäänkäynnin verannan päällä on pieni parveke. Rakennus on ulkopuolelta väritystä ja joitakin räystäskoristeita lukuun ottamatta säilynyt 1900-luvun alun asussa. Myös interiöörit ovat merkittäviltä osin säilyneet myöhemmiltä muutoksilta. |
| Luonti: 18.8.2014 Viimeisin muutos: 21.2.2018 |
| Historia |
| Kartanon 1700-luvun päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1859. Nykyisen päärakennuksen ensimmäinen rakennusvaihe oli 1850- ja 1860-lukujen vaihteessa rakennettu, yksikerroksinen, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, aumakattoinen hirsirunkoinen päärakennus. Siinä oli luonnonkivistä muurattu kivijalka ja kahdeksan ikkunaa puutarhan suuntaan olevassa julkisivussa.
Rakennusta korotettiin ja julkisivut uudistettiin huvilatyyliin vuosina 1892-1895 arkkitehti Carl C:son Armfeltin laatimien piirustusten mukaisesti. Kartanon omisti tuolloin vapaaherratar Natalie Emilie Indrenius ja hän uudisti kartanon muutakin rakennuskantaa. Vuonna 1911 on myös arkkitehti Waldemar Aspelin laatinut kartanon eri rakennuksia koskevia suunnitelmia, ja mahdollisesti myös päärakennusta on joltakin osin vielä tuolloin uudistettu. Arkkitehti Armfelt laati samoihin aikoihin Ahvenkosken kartanon muutossuunnitelman kanssa vastaavanlaisen suunnitelman ainakin Itä-Uudenmaan Pornaisissa sijaitsevan Kotojärven kartanolle. Arkkitehti Aspelin laati myös suunnitelmia eri kartanoille. Päärakennusta ympäröivä puisto uudistettiin 1910-luvulla puutarha-arkkitehti Paul Olssonin laatiman suunnitelman perusteella. Kesäkäytössä olleen päärakennuksen kunnostaminen ympärivuotiseksi asuinrakennukseksi on aloitettu vasta 2000-luvun alussa. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Talli- ja navettarakennus |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Navetta- ja tallirakennus sijaitsee kartanon pihapiirin laidalla. Sen vieressä sijaitsee entinen valjakkohevosten talli.
Rakennus on pohjamuodoltaan suunnilleen H-muotoinen. Eteläosa on ollut noin 50 lehmälle mitoitettu navetta. Maitohuone ulkonee sen länsisivulta. Keskellä on ollut vasikoiden navetta ja sen yhdessä kulmassa uunilla lämmitetty valjashuone. Pohjoisosa on rakennettu noin 20 hevosen talliksi. Punaisesta graniitista lohkotuista kivistä muurattu navetta-tallirakennus on rakennettu 1890-luvulla. Sitä edeltäneen tai edeltäneiden vastaavien rakennusten sijaintia ei ole selvitetty. Rakennuskivet eivät kuitenkaan näytä olleen peräisin vanhemmasta vastaavasta rakennuksesta. Rakennuksen puurakenteisen ullakko-osan päädyissä on tavanomainen, pystysuuntainen, punamullattu peiterimalaudoitus. Muurien ulkopinnassa on makkarasaumat paitsi talouspihan suuntaan olevissa navetan seinissä. Sisäseinät on karjasuojille tavanomaiseen tapaan vuosittain kalkittu. Satulakaton harjalta nousee kolme nelilappeisella katoksella varustettua ilmanvaihtotornia. Talliosan eteläpäässä katonharjalla on vellikello. Tallin ullakolle antavat valoa päätyjen ja katonlappeen ikkunat. Navettaan ja navetan ullakolle kuljetaan rakennuksen länsisivulta, maitohuoneen vierestä. Rakennus on 1950-luvulta lähtien ollut muussa kuin alkuperäisessä käytössä. Karsinat on pääosin purettu ja syöttöpöydät jätetty uuden betonilattian alle. Tallissa on säilytetty pilttuut, vanha betonilattia ja betonista valetut syöttökaukalot. Alkuperäiset puiset välipohjan kannatusrakenteet sekä osa paneelipinnoista on säilynyt. Vesikaton alusrakenteita on uusittu. Rakennuksessa on säilynyt myös mm. vanhoja ovia, mm. maitohuoneen vinopaneloitu ulko-ovi on alkuperäinen. Maitohuoneen yläosaan on ollut sijoitettuna vesisäiliöt. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Historia |
| Rakennusta on käytetty alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ainakin 1950-luvulle asti. Kartanon oma karjatalous lopetettiin vapaaherra Bernhard Indrenius-Zalevskin vuonna 1954 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Viime vuosikymmeninä rakennusta on käytetty varasto- ym. tiloina. Entinen maitohuone on muutettu pesutiloiksi. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Tilanhoitajan asuinrakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Arkkitehti Waldemar Aspelinin vuonna 1911 suunnittelema ja vuonna 1914 valmistunut tilanhoitajan asuinrakennus on mansardikattoinen, hirsirunkoinen rakennus, jossa on alusta lähtien ollut asuinhuoneita myös mansardikerroksen molemmissa päissä. Rakennuksen itäpään alla on seitsemän huonetta käsittävä holvattu kellari. Rakennusta on jonkin verran muutettu 1920-luvun lopulla, eikä se täysin vastaa Aspelinin piirustuksia vuodelta 1911. Mahdollisesti niistä on poikettu jo rakennusvaiheessa.
Rakennuksessa on lohkotusta graniitista muurattu korkea kivijalka. Seinien ulkoverhous on osin vaaka- osin pystysuuntaista paneelia, joka on alun perin ollut maalattu vaaleaksi ja listojen osalta tummaksi öljymaalattu. Seinäpinnat on 1970- tai 1980-luvulta lähtien maalattu punamultamaalilla ja listojen osalta valkoisiksi. Aiemmat öljymaalipinnat on kuitenkin jätetty niiden alle. Musta peltikate on vuodelta 1987. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Historia |
| Rakennuksessa on alun perin ollut tilat tilanhoitajan asunnolle ja konttorille sekä kartanon puutyöverstaalle, ja sitä nimitettiinkin Talousrakennukseksi (Ekonomiebyggnad). Myöhemmin koko rakennus on muutettu asuinkäyttöön. Kellaritiloja ei ole muutettu. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Työväenasunto |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Työväen asuinrakennus on korkealla kivijalalla seisova yksikerroksinen puurakennus, joka on mahdollisesti osin rakennettu 1850- ja 1860-lukujen vaihteessa ja täydennetty nykyiseen muotoonsa 1890-luvulla tai 1900-luvun alussa. Kivijalka on osin muurattu lohkomattomista ja osin lohkotuista graniittikivistä. Pohjaltaan L-muotoinen rakennus on tasakertaan asti hirsirunkoinen ja ullakon osalta rankorakenteinen. Ulkovuoraus on pystysuuntainen paneeliverhous, jota koristaa samanlainen räystäänaluslistoitus kuin mm. viereisessä tilanhoitajan asuinrakennuksessa. Seinät on maalattu punamullalla ja listoitukset valkoisella. Ikkunat ovat perinteiset kuusiruutuiset. Vesikatossa on nykyisin musta, konesaumattu peltikate.
Asuinhuoneiden lisäksi rakennuksessa on ollut kartanon leivintupa. Rakennus on jo pitkään ollut ainoastaan asuinkäytössä. Rakennuksen alla on maapohjainen alusta sekä kellaritiloja, joihin kuljetaan kivijalassa olevien ulko-ovien kautta. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Viljamakasiini-meijeri-vesisäiliö |
|
||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Päärakennusta vastapäätä pihan pohjoisreunalla on punertavasta graniitista 1890-luvulla muurattu viljamakasiinin ja meijerin käsittävä rakennus. Se liittyy ulkoarkkitehtuurin osalta tyylillisesti päärakennuksen 1890-luvulla saamaan muotoon. Rakennuksessa on mm. torniosa, parveke, ikkunat ja koristeelliset räystäskonsolit ikään kuin asuinrakennuksessa, eikä ulkoarkkitehtuurista käy ilmi rakennuksen varsinaiset käyttötarkoitukset. Tornilla on kuitenkin funktio, sillä sen yläosaan on aikanaan sijoitettu vesisäiliö.
Meijerin ja viljamakasiinin välissä sisätiloissa on mukulakivipintainen käytävä, jonka kautta kulku näihin tiloihin on tapahtunut. Seinien sisäpinnat on muurattu poltetuista tiilistä ja meijerin tiloissa ne on kalkittu valkoisiksi. Rakennuksessa ei ole kellaria vaan meijerin jäähdytystilana on palvellut pienempi, jäillä jäähdytetty lattianalustila. Jäitä on varastoitu lähellä sijaitsevassa erillisessä jääkellarissa. |
| Luonti: 18.8.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 14.4.1981 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 15.1.2014 | |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Kymen läänin lääninhallituksen suojelupäätöksen liitekartta. |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Ahvenkosken kartano 1000009768, asuinpaikat