Puukirkko, kaksoisristikirkko. Mikkelin maaseurakunnan 1810-luvulla rakennettu kirkko on ensimäinen akateemista arkkitehtuuria mukaileva ja intendentinkonttorissa suunniteltu kaksoisristikirkko. Vesikatot ovat loivat ja ristikeskuksen yläpuolella kohoaa matala, ikkunoilla varustettu lanterniini. Empiretyylisessä ulkovuorauksessa on korostetut nurkat.
Kirkon pohjoispuolella kohoava itä-suomalaista tapulityyppiä edustava kahdeksankulmainen tapuli on rakennettu Matti Salosen johdolla 1815.
Kirkkotarhassa kirkon kaakkoispuolella on sankarihauta-alue, pronssinen sankaripatsas ”Velvollisuus” on vuodelta 1959 (Kalervo Kallio).
Kirkon lähiympäristöön kuuluu pohjoispuolella oleva edelleen käytössä oleva hautausmaa. Luoteispuolella oleva kivinen pitäjänmakasiini vuodelta 1848 on muutettu 1959-1960 Suur-Savon museoksi. Kirkon itäpuolella on kiviaidan ympäröimä 1817 perustettu hautausmaa. Korkeita kuusia kasvava puistomaisella alueella, joka jatkuu myös Otavankadun eteläpuolella (perustettu 1869), on säilynyt joitakin hautamuistomerkkejä.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Historia
Mikkelin maaseurakunnan kirkon suunnitelma laadittiin kirkonrakentaja Matti Salosen ehdotuksen pohjalta Intendentinkonttorissa 1811 (Charles Bassi). Kirkko rakennettiin Salosen johdolla 1816-1817. 1870-luvulla kirkossa toteutettiin arkkitehti Constantin Kiseleffin suunnitelma korjaus, jossa kirkon sisäseinät ja holvi saivat nykyisen lautaverhouksen ja uusrenessanssiin viittaavat rakennusosat. Ikkunat laajennettiin nykyiseen kokoonsa. Urkulehteri ja -fasadi ovat arkkitehti Georg Wileniuksen suunnittelemat. Kirkko uudistettiin 1928 arkkitehti Rafael Blomstedtin johdolla. Kirkon nykyasu on peräisin 1982 tehdystä restauroinnista (arkkitehtitoimisto Laiho, Pulkkinen, Raunio) ja sen lähtökohtana on ollut kirkon uuusrenessanssiasun palauttaminen ja korostaminen.
Seurakunnan edellinen kirkko, kirkonrakentaja August Sorsan johdolla 1750-luvulla tehty, keskellä kaupunkia nykyisessä Kirkkopuistossa sijainnut suuri kahtamoinen tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa elokuussa 1806.
Luonti: 16.7.2012
Lähteet
Hannele Wirilander, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Mikkeli 1982.
Ville Lukkarinen, Kirkkoarkkitehtuuri 1809-1865. Ars - Suomen taide 4.
Puukirkko, kaksoisristikirkko. Mikkelin maaseurakunnan 1810-luvulla rakennettu kirkko on ensimäinen akateemista arkkitehtuuria mukaileva ja intendentinkonttorissa suunniteltu kaksoisristikirkko. Vesikatot ovat loivat ja ristikeskuksen yläpuolella kohoaa matala, ikkunoilla varustettu lanterniini. Empiretyylisessä ulkovuorauksessa on korostetut nurkat.
Kirkon pohjoispuolella kohoava itä-suomalaista tapulityyppiä edustava kahdeksankulmainen tapuli on rakennettu Matti Salosen johdolla 1815.
Kirkkotarhassa kirkon kaakkoispuolella on sankarihauta-alue, pronssinen sankaripatsas ”Velvollisuus” on vuodelta 1959 (Kalervo Kallio).
Kirkon lähiympäristöön kuuluu pohjoispuolella oleva edelleen käytössä oleva hautausmaa. Luoteispuolella oleva kivinen pitäjänmakasiini vuodelta 1848 on muutettu 1959-1960 Suur-Savon museoksi. Kirkon itäpuolella on kiviaidan ympäröimä 1817 perustettu hautausmaa. Korkeita kuusia kasvava puistomaisella alueella, joka jatkuu myös Otavankadun eteläpuolella (perustettu 1869), on säilynyt joitakin hautamuistomerkkejä.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Mikkelin maaseurakunnan kirkon suunnitelma laadittiin kirkonrakentaja Matti Salosen ehdotuksen pohjalta Intendentinkonttorissa 1811 (Charles Bassi). Kirkko rakennettiin Salosen johdolla 1816-1817. 1870-luvulla kirkossa toteutettiin arkkitehti Constantin Kiseleffin suunnitelma korjaus, jossa kirkon sisäseinät ja holvi saivat nykyisen lautaverhouksen ja uusrenessanssiin viittaavat rakennusosat. Ikkunat laajennettiin nykyiseen kokoonsa. Urkulehteri ja -fasadi ovat arkkitehti Georg Wileniuksen suunnittelemat. Kirkko uudistettiin 1928 arkkitehti Rafael Blomstedtin johdolla. Kirkon nykyasu on peräisin 1982 tehdystä restauroinnista (arkkitehtitoimisto Laiho, Pulkkinen, Raunio) ja sen lähtökohtana on ollut kirkon uuusrenessanssiasun palauttaminen ja korostaminen.
Seurakunnan edellinen kirkko, kirkonrakentaja August Sorsan johdolla 1750-luvulla tehty, keskellä kaupunkia nykyisessä Kirkkopuistossa sijainnut suuri kahtamoinen tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa elokuussa 1806.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.